keskiviikko 19. elokuuta 2015

19.8.


Eräänä päivänä tyttö poimi rantahiekalta kiviä. Niiden piti olla tietynlaisia: pieniä, sileitä, ohuita ja pyöreitä, sopivia leikkirahoiksi. Hän talletti ne käsilaukkuni sivutaskuun, hiekkaiset aarteet. Ajattelin, että olkoon, imuroin taskun joskus, jotta kaikki hieno hiekka lähtee pois. (En ole vielä imuroinut.)

Kivien valikoiminen oli tarkkaa puuhaa, ja meillä meni aikaa. Toiset menivät jo edeltä kohti puistoa eväskassin kanssa. Tiellä oli yksi isompi, sileä kivi.
"Otatko tuon, vaikka se on noin iso?" minä kysyin.
Tyttö kumartui.
"Ota vaan, on hieno", sanoi vieras nainen meille ja hymyili, siinä toisen kaupungin rantareitillä.
Tällaistakin tapahtuu, ajattelin: että katsomme yhtä aikaa sileää kiveä kaikki kolme ja puhumme toisillemme.

Kävelimme eteenpäin, meillä ei ollut kenkiä. Se oli paikka, jossa tuhannet ihmiset käyvät, pukevat uimapuvut ja kulkevat hitain askelin ilman kenkiä rantaan, sillä hiekassa ei voi edetä nopeasti.
Sitten tiellä oli lasinsiruja. Tyttö poimi ensimmäisen, toisen, kolmannen ja neljännen. Minä löysin yhden kirkkaan. Viisi yhteensä. En tiedä, montako vielä jäi, mutta heitimme viisi haavanaiheuttajaa roskikseen.

Tiedän jo nyt, että olen valmis antamaan anteeksi tämän vuoden kesä- ja heinäkuulle niiden kylmät päivät, kun tämä elokuu on ollut niin kaunis ja lämmin.


9 kommenttia:

  1. Niinpä. Nämä elokuiset päivät palkitsevat sen odottamisen. Näistä päivistä osaamme nauttia, iloita ja painaa ne mielemme sopukoihin.
    Mikään ei ole itsestään selvää -edes aurinkopäivät! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolme päivää sitten kirjoitin tuon tekstin ja sama ihanuus on jatkunut sen jälkeen. Nämä on niin ihania päiviä, kyllä kelpaa olla!

      Poista
  2. Kivet voivat olla lapselle aarteita :) tulee niin lapsuus tuosta mieleen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivet on ihania aarteita, minullekin :) Pihan täydeltä olen niitä kerännyt, toki vähän isompia kuin nuo tytön rahakivet.
      Itelle tuli mieleen se laulu Taivaanpii.

      Poista
  3. Kaunista tekstiä jälleen :) pieniä tärkeitä hetkiä :)
    Tiedätkö, minä ajattelin juuri yksi päivä ihan samoin. Kesä tuli kuitenkin, hieman myöhässä mutta tuli. Kirpeän raikkaat aamut ja illat mielestäni mukavasti tasaavat lämpöä, migreenikkona en helteistä perusta. Mutta nyt on hyvä :)
    Aurinkoa elokuuhusi!
    T.Sanniska

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Samaa olen miettinyt: tämä on hyvää lämpöä. On lämmin, mutta ei tukalan kuuma. Ja illat niin ihania, pehmeitä, lämpimiä, mutta aavistus syksyä jo kuitenkin. Ja kun vielä usva nousee pellolle, meinaa sydän pakahtua.

      Poista
    2. Kiitos! Samaa olen miettinyt: tämä on hyvää lämpöä. On lämmin, mutta ei tukalan kuuma. Ja illat niin ihania, pehmeitä, lämpimiä, mutta aavistus syksyä jo kuitenkin. Ja kun vielä usva nousee pellolle, meinaa sydän pakahtua.

      Poista
    3. Sinäpä sen puit sanoiksi, tämän tunnelman, joka mielessä elää näinä elokuun päivinä. Kiva huomata, että on muitakin, jotka elää tunteella tätä elämää. Välillä tuntuu, että kuulun niin vähemmistöön oloineni. :) Blogisi on ihana! T. R
      Ps. Luulen, että Eino Leino kirjoitti Nocturnensa juuri elokuussa "...tuoksut vanamon ja varjot veen, niistä sydämeni laulun teen..."

      Poista
    4. Kiitos, R! Mietin välillä, että liian tunteella menen - joka asiasta ei kai tarvitsisi pakahtua, mutta kun meinaan :)
      Eilen illalla oli peltojen yllä niin ihana usva, että piti oikein ilta-ajelulle tehdä ylimääräinen mutka, että saatiin ajaa usvan sisään. Aavemaisen, satumaisen kaunista!

      Poista

Ilahdun viestistäsi!