maanantai 6. heinäkuuta 2015

6.7.


On kesä, ja minä olen niin väsynyt.

Ovi käy, noin kello varttia vaille kymmenen aamulla ensimmäisen kerran.

"Voiko se ja se alkaa?"
"Voinko mennä pelaamaan/kirjastoon/urheilukentälle/kauppaan/kaverille?"
"Voinko pestä nuken ulkona, laita vettä!"
"Tuo mulle sakset ja teippiä!"
"Mää vaan äkkiä haen tästä nämä" (nukenpeittoja, poneja, pehmoleluja terassille...minä kerään ne illalla klo 22).
"Voidaanko me kattoa nyt se yks jalkapallopeli Hinkuintia-Papakaija, jota me ei silloin kerran nähty?"
"Voinko mä mennä niille yöksi?"
"Voiko se tulla meille yöksi?"
"Voitaisko me lähtee äkkiä käymään pyörällä liikennepuistossa?"
"Me lämmitetään nyt sauna meille ja kaverille" (klo 13.20 päivällä).
"Lähetään kohta mökille uimaan, me suunniteltiin niin" (auto edelleen rikki).
"Missä mun sukat/huppari/lenkkarit/rusetti/se yks pikkuponi....?"
"Mää vaan äkkiä vaihdan nää housut, kun meni tuota nukenpesuvettä vähän" (myös paita ja kaikki muut märkänä - vaatteet vaihdetaan noin 4 kertaa päivässä, käytetyt jätetään märille mytyille vaatehuoneen lattialle).
"Oota mä äkkiä vaan päivitän vaan kläsofkläänssin!"
"Hei, annapa tabletti, me etitään yhen jalkapalloilijan kuvia!"
"Mä lähen eväsretkelle, laitapa mulle eväät. Eikö meillä oo edes keksejä!!!!"

Tämä kuulostaa hilpeältä näin luettuna, mutta minun hermovarustukselleni kesä on taas kova koetus. Minulla on vain neljä lasta, mutta jos kolmella vanhimmalla on noin kaksi kappaletta kavereita vanavedessään, tässä pyörii koko ajan 9 nappisilmää kyselemässä ja tiedustelemassa.
Ja: minun pitää olla kiitollinen, kun on kavereita. Mutta enpä ole. Älkää luulkokaan, että olen herttainen äiti, joka puuhailee lastensa kanssa ja miettii hattaraisia ajatuksia. Olen vihainen, ärtynyt akka!
Välillä olen pieni valkoinen pupu, joka yrittää kipittää johonkin peränurkkaan, ettei kukaan tulisi kysymään ja pyytämään mitään.

Hektinen arki tekee monelle erityisherkälle hallaa. Koska erityisherkällä on synnynnäinen taipumus havainnoida ympäristöään jatkuvasti, voi tämä informaatiomäärä tuntua paikka paikoin suorastaan ylivoimaiselta. Kääntöpuolena on, että erityisherkkä kuormittuu nopeammin eri tilanteissa verrattuna vähemmän herkkään.Kun hermosto on ylivirittyneessä tilassa, siitä seuraa monia ikäviä oireita, kuten väsymystä, ärtymystä sekä tarvetta saada enemmän lepoa kuin muut ja poistua tilanteista herkemmin.

14 kommenttia:

  1. Voi Maria! Tuttuja tunteita. Meillä taasen ei niinkään noita kavereita täällä lappaa, mutta jatkuva ohjelmointitoimisto huoltomies kyllä joudun olemaan, kun on nämä kahdeksan omaa ihanaista ipanaista. Tämän päivän olen istunut nuorimmaista kuumeilevaa ja kipeää sylittäen, hän kun itkee heti, jos laskee pois sylistä.Mies tekee remppaa ja lapset hoitanut ruuanlaiton ym. väkisten käy välillä mielessä, että missä ja milloin on äiti - ihmisen loma? Sinnillä päivä kerrallaan. Josko sitä eläkeiässä sitten nautitaan rauhasta ja siitä, että joku ei tauotta vaadi jotain :-)

    VastaaPoista
  2. tsemppi-halit sinne <3 kovin tuttua tohinaa tuo,mutta onneksi ohi-menevää...

    VastaaPoista
  3. Voi Maria :D anteeksi, mutta herätit kyllä hilpeyttä minussa ainakin ;D muttaku kuulosti niin kauhian tutulta <3 virtuaalirutistus sinne!

    VastaaPoista
  4. Nuo tapahtumat ja tuntemukset vois olla mun arjesta. :) Tsemppiä sinne!

    VastaaPoista
  5. Ai että mun on helppo samaistua tähän! Tiedän, tiedän, tiedän.
    Tsemppiä!

    VastaaPoista
  6. Tuttuja tuntemuksia, äitien ajatuksia. <3
    Kesällä ajantaju häviää ja lapset tuntuvat elävän täysillä ja äitien teho tuntuu laskevan puoleen! :)
    Joskus on tullut mietittyä, että menikö tuo virranjako aikanaan oikein?!

    VastaaPoista
  7. Tuttua, niin tuttua! Tähänhän sitä ison sakin kanssa väsyy, ilman eritysherkkyyttäkin :)

    VastaaPoista
  8. :) Niin niin tuttua! T. Tiedät kai kuka

    VastaaPoista
  9. niin rehellistä, niin tuttua..kiitos tästä! Rauhallista loppukesää!

    VastaaPoista
  10. kesä on kyllä kovaa aikaa. tuttuja ajatuksia...ja tuntemuksia. vaikka nauttii lomasta, toivottaa elokuussa jo ilomielin syksyn ja kouluarjen tervetulleeksi.

    teillä vielä sen verran pieniä kaikki että paikalla oleva aikuinen joutuu vastaamaan niihin kaikkiin kysymyksiin. täällä vastaajaksi kelpaa jo joku muukin kun on jo näitä isompia lapsia.
    mutta kyllä tähän/siihen väsyy. ja tarvitsee välillä lapsivapaata vyöhykettä...

    VastaaPoista
  11. Niin tuttua! Juuri näin se menee.

    VastaaPoista
  12. Kiitos kaikille kommenteista!

    Sain näistä kommenteista itselleni vertaistukea, kun luettuani hartiat rentoutuivat ja huokasin: joku muu ajattelee samoin. Monta kertaa toistui sana "tuttu" eli teidänkin kesässä on näitä samoja tunteita mukana :)

    Lomalla oli kiva käydä: pääosan ajasta ympärillä vain oma perhe. Se on nykyisin harvinaista ;) Toki tavattiin monia rakkaita tuttuja, jotka asuvat niin kaukana, että harvoin nähdään. Sellaiset kohtaamiset ovat harvinaista herkkua.

    VastaaPoista
  13. Oi, minulla vain kaksi leikki-ikäistä ja tuntuu, että aikuisen tarve on loppumatonta ja niin kokoaikaista, vaikka olisivat sylissäni, tuntuu ettei sekään välillä riitä. On ollut yllätys, miten väsyneeksi sitä tulee lomallaan siitä, että joku tarvitsee minua niin paljon. Enkä ole mielestäni tavallista herkempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä totta, että lapset vaativat paljon! Toisten lasten hoitaminen on helpompaa, kun sillä ei ole niin vahvat tunteet mukana kuin omien lasten kanssa. Välillä on luksusta, kun omien seasta ehtii välillä yksin vessaan :) Loma on kivaa, mutta kyllä on varmasti taas kiva palata tavalliseen koulu- ja työrytmiin takaisin!

      Poista

Ilahdun viestistäsi!