tiistai 28. heinäkuuta 2015

28.7.




Vaaleanpunaista ja vihreää näyttäisi nyt olevan.

Keittiön pöydällä on tuommoinen kukkamaljakon paikka, jossa on vaihtuva kukkaisnäyttely. Nyt oman pihan pensaasta ja tytön keräämät ojanpiennarkukat.

Teltantekijä. Puukontekijä. Ihmiset tekevät erilaisia asioita. Ehkä minä jään aikakirjoihin myssyntekijänä ja takintekijänä. Tämä vihreä yksilö löytyi kaapin perältä, jonne olin sen kolmisen vuotta sitten tunkenut, kun vetoketju meni pieleen. Eilen olin aivan ystävystynyt ratkottavien vetoketjujen kanssa, joten innostuin, kun takki ilmestyi kangaskasan alta. Ompelin tuon nauhan etureunaan ja vetoketjun, ja siitäpä lähtee nätti takki siskonpojalle.

Ja sitten pitsikengät! Suomen syksyä ajatellen ei liene perusteltua ostaa pitsisaappaita. Mutta ovat pitsiä! Ja ovat pinkit! Siinä jo kaksi syytä ostaa. Kirpparilta löysin taas tämmösen helmen, minua vartenhan ne olivat sinne sipsutelleet.

8 kommenttia:

  1. Ihana tuo takki :) ja nuo kengät,aattelin ekaks ett sukat ....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näyttää kyllä sukilta kieltämättä :) Höpsöt kengät, mutta jospa näillä muutaman kerran ennen syyssateita ehtisi tassutella. Ja voihan noita pitää sisällä töissä työkenkinä! Luulisi työhommien luistavan! ;)

      Kiitos, takista tuli kyllä herkku! Ei vaan voi itelle kaikkia takkeja kerätä, joten onneksi tälle löytyy suvusta sopiva käyttäjä!

      Poista
  2. Kotoisa ja kaunis idea moinen vaihtuva kukkanäyttely :-)! Ja ihana on takki, huippu, kun löysit ja teit käyttökuntoon! Niin palkitsevaa on saada jostakin muka myttyyn menneestä ja ärsyttäneestä aikaan käyttökelpoista ja upeaa:-). Ja voi noita pitsikenkiä, niin kauniit <3. Enpä olisi voinut minäkään moisia vastustaa, ei käytännöllisyys ole tärkeintä;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukat on niin ihania! Pöytä on ihan erilainen, kun siinä on kukkia. Nyt niitä onneksi löytää pihalta tai tien varrelta, talvella sitten on siirryttävä taas ostokukkien puolelle :)
      Takki oli hassu juttu. Muistan, kun olen sen aloittanut lapselle, joka kohta täyttää neljä. Vetskari meni jotenkin huonosti ja ratkomisen mukana alkoi myös kangas ratketa. Sen takia sen survaisin piiloon (onneksi en roskiin). Nyt se ratkominen ei tuntunut maailman työläimmältä hommalta, joten kannatti viimeistellä!
      Kengät on aivan <3

      Poista
  3. Voi miten söpöt pitsisaappaat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin! Sellaiset ballerinapohjat ja sitten tuota pitsihömpötystä päällinen ja varret.

      Poista
  4. Ihania juttuja taas sinulla.
    Se on kummallista,kun itsestään oppii uusia asioita. Mitenkään nyt liittymättä tähän postaukseen,kunhan pohdiskelen.. Löydän itsestäni (ja vanhimmasta, kohta 10v tyttärestäni) erityisherkän piirteitä. Huomaan hengästyväni henkisesti jo kahden tunnin mukavasta koiralenkistä naapurinrouvan kanssa. Saa nähdä mitä tapahtuu kun palaan pitkän kesäloman jälkeen töihin ensi maanantaita. Onko sitä nyt vaan niin tottunut yksinoloonkin kesän aikana. Tai kontakteihin omaan tahtiin. Toki joskus lasten kaverit hengästyttää, onneksi ovat miellyttäviä kavereita :)

    Joo, tämmöistä jupinaa, vailla päätä tai häntää.. Ehkä tilailen sinulta pienen myssysen jos pikkuinen meille vielä suodaan. Ihania myssyjä sinä osaat valmistaa.
    Voimia tähän ja huomiseen päivään ja kiitos blogista!
    T.Sanniska

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Henkinen hengästyminen, juuri tuota!
      Toiset elävät siitä, kun saavat olla ihmisten seassa, toiset elävät siitä, että voivat välillä vetäytyä ihan yksikseen. Päänsisäinen maailma tarjoaa tarpeeksi ajattelemista, ainakin minulle :) Välillä on pakko sulatella kaikkea, mitä kuulee, näkee, haistaa ja aistii.

      Erityisherkkiä riittää, jos kirjoituksiin on uskominen. Noin 20 prosenttia väestöstä voidaan lukea siihen, tosin 80 prosenttia on sitten niitä vähemmän herkkiä.
      Itselle tiedon löytäminen on ollut tärkeää sen vuoksi, että ymmärtää paremmin omaa toimintaa ja ajoittaista väsymistä. Hermostun esimerkiksi, jos koko ajan päivästä toiseen pitää suhata ja sahata edestakaisin eikä yksinololle jää aikaa. Yksi lapsista näyttäisi olevan samanmoinen. Tieto lisää ymmärrystä siihen, miksi hän milloinkin reagoi tietyllä tavalla.

      Kiitos taas ihanasta viestistä! <3

      Poista

Ilahdun viestistäsi!