maanantai 8. kesäkuuta 2015

8.6.

Minulla on pullan, munkkien ja piirakoiden kanssa hyvä suhde. Tapaamme yleensä päiväkahviaikaan.

Nimittäin kun pieni tihulainen (näillä näppäimillä 1 vuotta ja 9 kuukautta) on päiväunilla, juon kahvit. Rauhassa. Yksin, kaksin tai milloin kenenkin kanssa, mutta vailla tuota mainittua hämmentäjää. Ja kahvin seuraksi kelpaa vain hätätapauksessa ruisleipä.

Nyt tein kääretortun, kun aamuinen ruoka oli sen verran nopea, että sivussa ehdin tehdä kääretortun. Täytteeksi löytyi purkinpohjat mansikkahillosta, mutta hyvää tuli näin maanantaiksi.

Joskus olen lukenut haastatteluja vanhoista ihmisistä, jotka ovat kertoneet, että juovat joka päivä yhdessä pullakahvit. Miten herttaista! Ovat olleet naimisissa vaikkapa 50 vuotta ja yhä iltapäivisin leikkaavat pullapitkosta palasen kahvin kaveriksi. Haluan samanlaiseksi mummoksi! (Tänään romanttisesti joimme miehen kanssa yhdessä kahvit, hän nopsasti maalausvaatteissaan ennen kuin meni ulos jatkamaan.)

Tämä pullakahviasia on myös vastaisku suomalaiselle ruokakeskustelulle, jossa lähinnä korostetaan kieltoja, rajoitteita js vaarallisuuksia. Harvoin puhutaan siitä, että sen mitä pistät suuhusi, tee se hyvillä mielin tuntematta syyllisyyttä jokaisesta suupalasta.

Otan toisen palan kääretortusta.

6 kommenttia:

  1. Eksyin jokunen kuukausi sitten blogiisi ja olen kyllä jäänyt lukijaksi. Sinulla on syvällisiä ajatuksia elämästä ja lahja pukea ne sanoiksi. Kolahtaa aina, hyvällä tavalla. :) R

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle, tuntematon R! Tällaisia viestejä on ihana saada ja ilo kuulla, että joku saa iloa siitä, kun kirjoittelen pohdintojani!

      Poista
  2. Kyllä kerran päivässä pitää pullakahvit olla. Me ukkkokullan kanssa (naimisissa oltu pian 36v) aina juodaan talvella keittiön pöydän ääressä yhdessä ne kahvit ja kesällä usein jos sää sallii pihakeinussa ja "päivitetään tilanne". Kesällä menee useammatkin kahvit ja ne on ns. kiikkukahvit. Lastenlapsetkin tulevat sitten mummun ja papan kanssa kiikkuun varovasti astellen pihan poikki, omaa pikku mukiaan kantaen ja keksi tai pulla kädessään, juomaan ja tarinoimaan. On se vaan niin ihanaa. Eikä aatella rasvoja eikä sokereita, vaan nautitaan hyvillä mielin makeasta herkusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Yhteinen mukava hetki on tärkeämpi kuin kaloreista sun muista puhuminen! Näen mielessäni tuon teidän "kiikkukahvi"-tilanteen: jää lastenlapsille mukavia muistoja yhteisistä kahvihetkistä!

      Poista
  3. lapsuuden muistoja :) pulla-kahvit tulee itellä enää juotua korkeintaan kylässä tai jos meille eksyy vieraita...ja pyhä-aamuna :D ilman pullaa ei sunnuntai-aamu enää tunnu miltään ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pulla on paikallaan! Kohta lähden tästä päiväkahville, mutta tänään on tyytyminen vain kaupan keksiin kahvin kanssa. Onneksi saan juoda kaffet nyt tuolla ulkona auringossa!

      Poista

Ilahdun viestistäsi!