torstai 4. kesäkuuta 2015

4.6.



Kun olin 6-vuotias, istuin lapsuudenkotini keittiön penkillä ja neuloin. Vieressäni seisoi mummo, joka hitaasti ja kärsivällisesti neuvoi, miten silmukat tehdään ja mitä niille sitten tehdään, kun ne ovat puikoilla. Muistan, kuinka hän monta kertaa oikaisi, kun meinasin ottaa langasta vain osan säikeistä mukaan. Lanka oli sinistä ja punaista vuorotellen. Syntyi pannulappu, ensimmäinen neuleeni.

8-vuotiaana istuin olohuoneen sohvalla punaista, sinistä ja valkoista lankaa vieressäni. Radio kertoi, kuinka Mauno Koivistosta tuli taas presidentti. Neuloin tällä kertaa pidempään; tuli pitkä kaitale, johon jätettiin pääaukko ja yhteen käännettynä ja saumoja ompelemalla siitä tuli nukelle pusero.
Kun sain ensimmäisen pikkusiskon 12-vuotiaana, olin niin onnellinen, että etsin villavaatteiden ohjeet ja neuloin hänelle villatakin ja housut hempeästä keltaisesta ja persikasta.
Kun joku kysyi, miten olin sellaista tehnyt, sanoin aina: "Meijän mummo opetti mut neulomaan, kun olin 6-vuotias".

Nyt neulojamummo on 80. On meidän vuoromme neuloa hänelle jotakin. Uskon, että tuo varhainen oppi on siivittänyt minua tämän rakkaan, intohimoisen harrastukseni kanssa.
Tuon samaisen 12 vuotta nuoremman siskoni kanssa pistimme puikot kilisemään ja teimme äidin ehdotuksesta hartiahuivin. Lemmikinsininen on mummon väri.
Sisko teki 18 tilkkua, minä vain 6, ompelin kaikki palat yhteen, virkkasin ja viimeistelin.
Tuli pehmeä ja lämmin alpakkahuivi erilaisin pinnoin: tiheää, melkein läpinäkymätöntä ja pitsistä, josta valo tulee läpi. Sellaista on ollut varmaan mummon elämäkin tässä vuosikymmenten varrella.

Ehkä hän pukee tämän harteilleen, kun menee merenrantaan, rakasta vettä katsomaan. Kirkkaana päivänä se loistaa samaa sinistä kuin taivas ja lemmikinkukat.

8 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Monta lämmintä ajatusta ehdin mummosta ajatella tuon työn aikana. Toivottavasti ne lankojen lomassa häntäkin lämmittävät <3

      Poista
  2. Voi että kirjoitit ihanasti. <3 Ja ihana tuli huivistakin! Hyvä me!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli tosi hieno huivi! Piti itelle muistoksi kuvata! Kiitos sinulle, ison työn teit tähän! <3

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos! Huivista tuli kaunis, ja sen tuleva omistaja on ihana ja tärkeä meille! <3

      Poista
  4. suloinen huivi <3 entäs ne ajatukset mitä huivia tehdessä on mielessä liikkunu ? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikenlaista mummosta. 80 on korkea ikä, miten monta syntymäpäivää vielä on edessä...Ja että oma tyttöni on ensi talvena samanikäinen kuin minä silloin, kun sain neulepuikot ensi kertaa. Ja kaikenlaista muuta.

      Poista

Ilahdun viestistäsi!