keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

24.6.

 Voin kirjoittaa unenomaisia sanoja.

Kuljemme ruohossa. jonka tuoksu on sellainen, että vain kerran kesässä sen haistan. Joskus jossakin muualla kulkiessani saattaa ohimennen nenään kantautua samanlainen tuoksuvivahde, mutta täällä se ympäröi koko ajan: tuntuu päivällä, tulee unen läpi.

Kuulen äänet. Ihmisten puheensorina kulkee päiden yllä kuin jonkin suuren hyönteisen surina. Pamahdus - joku lapsi räjäyttää jalallaan tyhjän pillimehupurkin. Suurista kaiuttimista leviää puhe, jonka nuotti on niin tuttu, että tuntuu, kun kaikki kauittimen takana puhuisivat vuorotellen täsmälleen samalla äänenpainolla.
Ja laulu. Se humisee, aaltoilee - missään muualla en kuule sellaista laulua. Vaikka sanat eivät aina osuisi minuun, laulu lävistää silti kaikki suojaukset; sävelet, joita olen lapsesta asti kuullut. Jokin lauluista tuntuu vielä enemmän kesälaululta, vasta kun sen kuulen, on kaikki todella alkanut.


Pintatasolla on myös se, että lapset kaatavat ruokajuomat asuntovaunun sohvalle, sataa vettä seitsemän tuntia peräkkäin, asuntovaunun neliöt käyvät pieniksi. Hermostun, hermostut, hermostumme.
Rapa kantautuu kumppareiden mukana matoille ja melkein lakanoihin asti. Mutta kun alkaa sade, tapahtuu ihme; naps, naps, naps, naps avautuvat kymmenet, sadat sateenvarjot kuin suuret sienet ihmisten ylle.
Tai sitten on kuuma, hikinen hiekka liimautuu ihoon, lapset ovat mustan hienon pölyn peitossa ja mietin iltaisin, miten sen helpoiten saisi pois. En tiedä, mikä on sopiva määrä vettä ja mehua, ettei tulisi nestehukka.
Neljä iltaa peräkkäin lapset saavat iltapalaksi makkaraa tai pizzaa. Se on epäterveellistä toki, mutta kerran kesässä totta ja kaikista helpoin vaihtoehto.

Kun pöly nousee pellon ylle, se on niin kaunis pöly! Aurinkoa vasten, kimaltavia hiukkasia tuhansien ihmisten yllä.
Laulu humisee ja aaltoilee.

16 kommenttia:

  1. Se on juuri näin. Tänä vuonna erityisesti tekee mieli suviksiin.
    Hanna

    VastaaPoista
  2. sinäpä sen sanoit...ne ajatukset,jotka ovat mielessäni pitkään pyörineet :) jokaiseen sanaasi yhdyn sydämestäni....toivottavasti viimeinkin tapaisimme ;)

    VastaaPoista
  3. Se tuttuus, se turvallisuus. Hakkeen tuoksu ja äänien taukoamaton rytmi. Se tunne ja tunnelma, jonka voi kokea vain niillä pelloilla kesäkuun viimeisenä viikonloppuna. Kun kaikki 'kynnelle kykenevät' saapuvat arjen kiireestä juhlahetkeen. Virkistymään, voimaantumaan. Satoi tai paistoi. <3

    VastaaPoista
  4. En olisi itse paremmin osannut kuvailla <3

    VastaaPoista
  5. Sade ropisee asuntoauton kattoon. Välillä joku vetotraktoreista painaa kaasun pohjaan asti, muuten hurisee tasaisesti. Melkein toivon kuumuutta ja pölyä, mutta hyvä on näinkin. Täällä on hyvä alkaa nukkumaan.

    VastaaPoista
  6. Mulle tuli ihan kylmät väreet tästä tunnelmasta, varmasti ihanaa <3

    VastaaPoista
  7. Olitko radiotyössä mukana?Olin bongaavani sinut kuvasta.-pöperömaija-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhden vuoron tein ja juuri sillä hetkellä sattui kuvaaja paikalle :)

      Poista
  8. Kiitos kommenteista ja ajatuksista! <3 Sadetta ja paistetta oli, molempia riittävästi ;) Kasvoista taas näkee, että on oltu paljaan taivaan alla auringon paahteessa. Nyt onnellisesti kotona, pyykkikone hurisee ja koti tuntuu parhaalta paikalta!

    VastaaPoista
  9. Miten se kotiinpaluuki on aina niin ihanaa. Helpottavaa, kun pyykkikone laulaa ja arki asettuu uomiinsa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma sänky, suihku, tavallinen vessa... Niin kivaa aina kotiin palatessa, vaikka matkallakin on mukavaa!

      Poista
  10. Mahtavasti kirjoitettu - juuri niin kuin sen kokee. <3

    VastaaPoista

Ilahdun viestistäsi!