maanantai 15. kesäkuuta 2015

15.6.



Voikukan kesä on lyhyt, paljon lyhyempi kuin meidän ihmisten kesä.
Puhalluskukat ovat hauraita, kauniita ja haikeita kesätuuliin leijuessaan.

Nyt tiedän, miksi liikutun kaiken kauniin edessä: On niin paljon asioita, jotka kestävät vain hetken. Se riipaisee.
Vauva on pieni vain hetken.
Valo, joka paistaa yllemme, haihtuu aikanaan.
Ihanin kukkapenkkini pioni loistaa vain oman aikansa.
Tulee aika, jolloin en enää voi puristaa isovanhempani kättä.
Tulee aika, jolloin vilkutan ovelta, kun lapseni kulkevat selkä minuun päin omiin tehtäviinsä.

Eräässä laulussa sanotaan: "Kunpa auringon päivät, päällämme ei, päättyisi koskaan".
Se on kauneimpia sanoituksia, joita tiedän; ajattelen minua ja miestäni sanojen kohdalla. Sanojen kauneus tulee siitä, että tietää, että auringon päivät päättyvät joskus. Siksi on tartuttava tähän hetkeen.

Nyt sataa vettä.
Keltaiset kukat ovat vetäneet kukintonsa suppuun. Niitä on vielä jäljellä, osa niiden sukulaisista on jo lentänyt kesätuuliin.

8 kommenttia:

  1. Mä täällä tippa linssissä luen kun kirjoitat niin ihanasti. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Tuli mieleen nämä, kun eilen kattelin noita voikukanhahtuvia...

      Poista
  2. niin se aika vaan kiitää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä... aina yhtä suuri ihme tuo ajan kuluminen!

      Poista
  3. Niinpä, voi nämä kukat, jotka puhuttelevat lyhyellä ilahdutuksellaan ja näyttävällä haitulalähdöllään. Lyhyt, mutta värikäs, elinvoimainen on voikukan elämä... Luonto ja elämä itsessään on täynnänsä tuloja ja lähtöjä, alkuja ja loppuja. Niin kauniita ja pysäyttäviä pieniä tarinoita.. Niiden lukemiseen tarvitaan pysähtymistä, aikaa! <3
    Ihanaa keskikesän juhlaa Sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajatella, että joskus olen inhonnut voikukkia! Ne ovat niin ihania!
      Niin, kaikella on aina alku, keskikohta ja loppu, sellaisia ovat tämän elämän tarinat. Toiset tarinat hyvin pitkiä, toiset pikkuruisia.

      Kiitos samoin, valoisaa ja kaunista juhannusta!

      Poista
  4. Uskomatonta! Samanlaisia ajatuksia mietin vasta, kun katselin voikukkia. Useinkin, kun luen sun juttuja, niin ne tuntuu jotenki " tutulta"..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua... :) Ja en yhtään tiedä, kuka olet. Mukava kuulla, että olet "tuttu" ajatusten kautta!

      Poista

Ilahdun viestistäsi!