maanantai 4. toukokuuta 2015

4.5.



 Synnymme saman taivaan alle.

Tätä ajattelin tänään huikaisevan sinisen taivaan alla.
Viime päivinä olen lukenut, kuinka uusi prinsessavauva on syntynyt saarivaltakuntaan. Muutama tunti synnytyksen jälkeen hänen äitinsä pukeutui kukikkaaseen mekkoon ja kantoi tyttärensä maailman silmien eteen. Pienen rusoposkisen vauvan.
Olen lukenut vauvasta, joka syntyi jossakin Turkin mailla syyrialaisen pakolaisäidin synnyttämänä. Häntä ei esitelty kenellekään, mutta hänen äitinsä arvatenkin katsoi häntä, pientä rusoposkista vauvaansa, rakastavin silmin, kun he jatkoivat pakomatkaansa ja juoksivat tienvarren pensaikkoon piiloon lähestyvää auton ääntä.

Herttuataräidin ja pakolaisäidin lasten elämästä tulee täysin erilaiset. Molemmat äidit varmaan hoitavat lapsiaan kuitenkin yhtenevin ajatuksin: he haluavat tarjota lapselle kaikkea hyvää. Elämän lähtökohdat vaan ovat valtavan erilaiset.

Näitä kaikkia mietin, kun ompelin. Tuli peittoja tutuille suomalaisvauvoille, tuli peittoja Karjalan vauvoille ja kauaksi Afrikkaan.
Lämpimiä terveisiä Pohjanlahden rantamilta teille pienet vastasyntyneet!

11 kommenttia:

  1. Tavattoman kauniisti sanottu/kirjoitettu. Jokainen lapsi on äidilleen rakas ja ainutlaatuinen. Kyllä sitä toivoisi, että elämän lähtökohdat voisivat olla kaikille hyvät. Ei tarvisi olla "prinsessatasoa", mutta edes vähintään kelvolliset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessakin elämän lähtökohdat ovat todella erilaiset. Muistan, kun kuopus syntyi ja ajattelin tätä. Tuli melkein itku, kun ajattelin: syntymähetkellä kaikki pienet nyytit ovat samassa vaiheessa, kaikki mahdollisuudet edessä. Mutta osalla on haavoittavia tekijöitä elämässä: taloudellista huolta, päihteitä, väkivaltaa, erilaisia ongelmia. Osa saa kaiken mahdollisen ja mahdottomankin hyvän. Lohduttavaa on se, että lapsen mieli on onneksi aika ihmeellisen sitkeä: kovistakin kohtaloista voi selvitä.

      Poista
  2. Hyviä ajatuksia. Lapset ovat rakkaita ja ainutlaatuisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokainen on aarre. Olen yrittänyt muistaa tämän, kun katson toisiakin lapsia: en katso lasta hänen perheensä, sukunsa tai taustansa kautta vaan nimenomaan ainutlaatuisena yksilönä.

      Poista
  3. Sulle ois haaste mun blogissa :)

    VastaaPoista
  4. saman taivaan alla,rotuun ja ulko-näköön,synnyin-paikkaan katsomatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo sama taivas on ihan huikaiseva ajatus!

      Poista
  5. Kiitos tästä tekstistä, Maria! Taidanpa tallettaa sen meidän prinsessalle muistoksi syntymäpäivästään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, kiitos! Ei ole pikkunyytin peitto tuossa kasassa, mutta saman päivän ajatuksissa sen silloin tein.

      Poista

Ilahdun viestistäsi!