lauantai 16. toukokuuta 2015

16.5.



Nättejä asioita viime päiviltä.

Äitinä on kestettävä lähes tukahduttava läheisyys lasten kanssa. Joku nauttii siitä, joku toinen toivoo enemmän erillisyyttä. Kuulun jälkimmäiseen.

Äitienpäivänä pidetään puheita (ja pahimmassa tapauksessa kiinnitetään kukka rintaan: ollos tervehditty, oi sinä äiti-ihminen!). Puheita pitävät miehet, jotka maalaavat äidistä edelleen myyttistä ihannekuvaa: äiti jaksaa, hymyilee, kiittää, kannustaa, uhrautuu, ei vihastu, on aina läsnä, ei väsy.
En tunnista itseäni näistä, en tykkää äitienpäiväpuheista.

Sanotaan, että äitiys on naisen suurin tehtävä. On varmasti. Samalla se on rankin ja ristiriitaisin tehtävä, yhtä aikaa suurinta onnea ja sihisevintä raivoa. Äitiys on yksi rooli, joka naisella voi olla. Ajattelen usein, että minulla on monta muutakin tärkeää roolia, ja hyvän äidin ominaisuuksista puhuttaessa se aina kirpaisee, kun kaipaan niin paljon muutakin elämään.

Haluaisin olla hyvä äiti. Lähes joka päivä suren sitä, etten ole. Toissa päivänä katsoin yhden lapseni sivuprofiilia, kun hän hiljaa istui paikallaan. Ajattelin, että tuollainenkin ihana nöpönenä minulla on, olenko muistanut iloita? Tällaisten ajatusten jälkeen pörrötän heidän hiuksiaan ohimennen, että kuitenkin tietäisivät, että pidän heistä, vaikka haikailen kaikenlaista.

Mitkä ovat sinun ilosi äitinä? Entä murheesi?


Lisäys: Lukiessani löysin oivallisen tekstikappaleen:
"Itsestään heräävä syyllisyys on ehkä osoitus siitä, että äitiyteen kuuluu taipumus kieltää itseltä niitä asioita, jotka ovat pois lapsen hoivasta. Äitiys ei ole kehittynyt luonnonvalinnassa harmoniseksi, vaan se sisältää ristiriitoja eli toisensa poissulkevia valintoja: panostanko lapseeni vai itseeni ja missä suhteessa? Jos äidin etu ja lapsen etu ovat ristiriidassa keskenään, konflikti käydään "äidin sisällä". Äidin rakkauden ja syyllisyyden tunteet ovat lapsen "asianajajia" äidissä." (Äidin kielletyt tunteet 2008)

4 kommenttia:

  1. no joo,en minäkään niistä äitienpäivän puheista juuri välitä..minusta ku se päivä on joka päivä. ..ajatuksia äitiydestä löytyy blogistani ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsille äitienpäivä on erityinen päivä. Hartaasti sitä odotetaan ja yllätyksiä jemmataan. Toki heille tuon päivän ilon suon. Mutta kukin viettäköön sitä tavallaan ja perheelleen sopivalla tavalla!

      Poista
  2. Kiitos tästä tekstistä, sinulla on taito ilmaista asioita hyvin sanoin ja lausein. Minäkin olen niitä äitejä, jotka kaipaavat enemmän erillisyyttä ja muuta elämää. Kannan siitä koko ajan suurta syyllisyyttä ja tunnen olevani huono äiti. Samalla ajattelen, että lapset ovat suurin ihme, jota olen saanut. Siltikään en aina jaksa/muista/kykene heistä iloitsemaan eivätkä rahkeeni riitä heitä kohtaamaan ja huomioimaan niin kuin haluaisin. Ristiriitaista.

    Äitienpäivästä nautin, meillä ei kukaan pidä puheita ja lahjana on aina itse valitsemani ruoka ja tekeminen oman perheeni kanssa. Se, ja lasten jännitys ja ilo äitienpäivästä, on ihana äitienpäivälahja.

    terveisin MinnaS.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistä!
      Olen tullut siihen tulokseen, että syvimmillään äitiyteen liittyy todella ristiriitaisia tunteita. Olisi helppoa, kun kaikki olisi vaan ihanaa, mutta kaikesta pitää puhua niin se ei ole kummallista.

      Poista

Ilahdun viestistäsi!