tiistai 14. huhtikuuta 2015

14.4.


Myssypuhetta.

Neljä ja puoli vuotta sitten aloin kuljettaa mukanani tuota pussukkaa ja sen sisällä lankaa ja puikkoja.
Pussukka on mukana automatkoilla ja  reissuissa aina. Koska en itse aja, voin aina matkan aikana neuloa. (Kotikaupungista Ouluun ja takaisin on yhden myssyn mitta eli 150 km, noin 2 tuntia).
Olen neulonut tylsissä kokouksissa, olen neulonut koulussa koetta valvoessa ja ruokatauolla. Kotona pussukka ajelehtii leivinuunin kulmalla, pianon päällä, milloin missäkin.

Pussukan on esikoinen saanut tädiltään (se on täydellinen neulepussukka!).
Paperinpala on neljä vuotta sitten tulostettu ohje Novitan sivuilta. Siksak-myssy on vuosien varrella hioutunut omaan tyyliin niin, ettei ohjetta enää tarvitse lukea. Nyt nuhjaantuneen paperin tehtävä on kuljettaa mukanaan parsinneulaa, jolla ompelen saumat ja päättelen langat.
Sakset ovat lasten vanhat askartelusakset ja niin tylsät, että lanka täytyy tietyllä tavalla katkaista, jotta terä pureutuu.
Alimmat puikot ovat ne, joilla pienimmät myssyt teen. Niiden päälle on astuttu ja istuttu, niitä on kaiveltu auton penkkien välistä.
(Älkää kysykö miksi muita puikkoja on noin paljon. En tiedä. Osa on jäänyt sukkaoperaatioista, osa muuten vaan.)
Virkkuukoukku on sitä varten, että sillä virkkaan nauhat.

Oikealla on tänään valmistunut vastasyntyneen kokoinen porkkanamyssy. Siitä pääsen aiheeseen oranssi väri. Tuon sävyn valmistaminen loppuu. Eli jos olet aina halunnut porkkanamyssyn, pyydä se nyt! Minulla on muutamaan oranssiin myssyyn lankaa jemmassa.

Tänään tuli verokirje. Voin paljastaa, että myssyjä neulomalla ei rikastu, vaikka olisi kiva työkseen vain neuloa. Neulonpa sitten harrastukseksi. (Saisikohan noista vääntyneistä puikoista jotakin vähennyksiä?)

Monta ajatusta olen neulomisen aikana ehtinyt ajatella: tulevaisuutta, menneisyyttä, itseäni, lapsiani, vauvoja joille myssyä olen tehnyt, värien voimaa.
Ja mitkä ovatkaan ne ajatukset, joita myssyt pääsevät suojaamaan:
vastasyntyneiden elämään heräävä ihmettely kaiken uuden edessä!

13 kommenttia:

  1. Neulominen on niin tarpeellista ihmisen mielelle. Tiedän tunteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neulominen on NIIN tarpeellista! Onneksi olen aikoinaan löytänyt tuon neulomisen ilon ja se on läpi vuosien säilynyt mukanani.

      Poista
  2. Tuo oranssi on niin <3! Onneksi minulta löytyy tuo niin ei tarvi surra ettei enää voi saada sitä!:) Mullakin on parsinneulalle oma paikkansa, ikivanha jostain poikien jukurttipakkauksesta revitty pahvinpala, välillä pitää pistää uudet reiät että neula pysyy matkassa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oranssi on porkkanampi kuin porkkana itse! :) Oikein huvitti, kun purin tuota neulepussukkaa pöydälle: hassuja ihmeellisiä kapineita, joita aina raahaan mukanani. Mutta niin tuttuja, että tiedän, miten niitä on käsiteltävä, jotta ne toimivat parhaiten. Melkein perheenjäseniä!

      Poista
  3. Ihana postaus, tuli hymy huulille:)

    VastaaPoista
  4. Neulominen on TARPEELLISTA oikeasti! Miekään en aja autoa mutta kaikilla automatkoilla on kässätyö mukana. Ja on sitä neulottu muuallaki ku ompeluseuroissa! Viimeksi Matkuksen kahvilan penkillä Kuopiossa, Ikean ruokapöydässä, oysin odotushuoneessa jamitäkaikkiapaikkojalieneekään.....
    Oranssia on täälläki puikoilla ja lisää tilauksessa. Ainaki Katian Merino babyssa on ihanaa oranssia tulossa Ylivieskaan lankakauppaan. Pyysin tilaamaan. Tyyris lanka mutta laadukas. Mikä siinä on, että jokin väri tulee aina pinnalle, niinkuin nyt tuo oranssi? Kahdelle lapsenlapselle neulon nyt oranssia ja kolmas on oranssi-kelta-vihreä -raitaa. Ei ole kovin kauan kun kaikki halusivat keltaista ja sitä ennen oikeaa vihreää.
    Onhan se neulominen parasta ikinä, kun voi kuunnella hyvää musiikkia samalla. Ja kun kuulen jonkin kappaleen, muistan mitä olen sen kuuluessa joskus neulonut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin neulon aina ja kaikkialla! Neule kiertää Suomea samoissa paikoissa, joissa me ollaan reissussa! :) Ei vie isoa tilaa, mahtuu yleensä vänkärin puolen ovitaskuun tuo mun käsityöpussukka.
      Mulla on sama, että muistan joistakin kappaleista, mitä olen tehnyt. Nyt jäi mieleen ennen joulua, kun neuloin lahjasukkia. Muistan kummityttöjen sukat tietyistä lauluista.

      Poista
  5. Täällä ainakin taivaltaa iloinen myssylapsi, oikein itseä harmittaa, että ilmat lämpenee, koska siinä vaiheessa myssy on laitettava laatikkoon ja mahtaako uutta myssynkäyttäjää enää tullakaan.... oi elämän haikeutta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terkkuja ihanalle myssylapselle! <3 Sitä ei tiedä, minkä verran niitä myssylapsia syntyy. Omistani kaksi on ehtinyt "nauttia" tästä mun hurahduksesta, kaksi vanhimmaista kulki lainalakeissa :)

      Poista
  6. monet myssysi ovat minut pelastaneet :D uteliaisuus on lahjan saajilla herännyt,mistä hommaan..ja toki oon parilla sanalla muistanut kehua ;) 1 myssy kaapissa meillä,käyttäjä vain kasvoi jo aika päiviä sitten isoksi. Taidan pitää muistona ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle! Monta pehmoista pakettia olen sulle pakkaillut! Se on ilo, kun pääsevät pienille lämmikkeeksi. Turhaanpa neuloisin, jos ei kukaan niitä tarvitsisi!

      Poista

Ilahdun viestistäsi!