maanantai 23. maaliskuuta 2015

23.3.



Elämäni rankin viikko.
Tätä olen pitkin kevättä kirjoittanut ja taas kirjoitan.

Maanantaina tein elämäni ensimmäiset täipesut ja näin ensimmäistä kertaa elämässäni nuo ötökät.
Samaan aikaan mies sairastui kuumeiseen flunssaan.
Kampasin päivittäin, löysin ja en löytänyt mitään. Luotin purkkien ohjeisiin, että uudet pesut tehdään viikon päästä.

Jokin aika sitten kirjoitin tyttöni liehuvista hiuksista. Jossakin ne ovat siihen malliin liehuneet, että iljettävä alkueläin on hypännyt kyytiin. Sitten se on hypännyt minun kyytiini. Tyytyväisenä olen elänyt ja kuljeskellut arvaamatta, että hiuksissani pitävät pitoja kutsumattomat olennot. Mistäpä olisin tiennyt, koska ne eivät tätä ennen ole millään muotoa kuuluneet elämäämme.

Tyynyt, viltit, peitot, pipot ja milloin mitkäkin kangasriekaleet olen paiskonut takaovelta terassille - takatalvi oli nyt meidän onnemme.

Loppuviikosta mies tokeni hieman flunssastaan, mutta joutui yllättäen sairaalaan ja leikkauspöydälle. Rutiinitoimenpide, joka kohtaa tuhansia suomalaisia vuosittain. Rutiinista huolimatta se on kuitenkin jokaiselle ainutkertainen toimenpide ja tarkoittaa sitä, että meillä on täällä toipilasaika menossa.

Lauantaina löysin taas päistä uudet juuri kuoriutuneet täit (tämä olisi melkein herttaista, jos olisi jotenkin herttaista). Raivon partaalla hain uudet shampoot. Kauhoin tytön hiuksia läpi puolitoista tuntia. Hänellä on ihanat, paksut hiukset, ja saivareita on niin paljon, että minun voimavarani eivät riitä niiden jokaisen irrottamiseen. Lasten päitä katsoessani minulla oli pakottava tarve ruveta taas tonkimaan, josko jotakin löytyisi, vaikka edellisestä tutkimuksesta oli tunti. Miten ihmiset voivat elää normaalisti, jos heillä on täitä?

Sunnuntain kuljin itkun partaalla, imuroin, paiskoin taas kankaita pakkaseen. Luin keskustelupalstoja ja sain tiedon siitä, että täistä ei pääse eroon kuin ehkä kuukausien päästä. Itkin hieman, kun ajattelin, että joudumme tytön kanssa leikkauttamaan hiuksemme muutaman millin sängeksi. Mitähän nättejä rusettipantoja voisi laittaa sellaisen pään koristeeksi?

Illalla rupesi nousemaan kuume. Valvoin miehen kanssa rinnakkain: minulla oli kylmä ja pää täynnä räkää, hän tuskaili haavansa kanssa. Kaksi kipeää ihmistä rinnakkain, mutta kivut eivät nyt kohdanneet. En kertonut hänelle, että itken jo valmiiksi tämän talon kadonneita hiuksia.

Kello on nyt neljä. Aamulla lämmitän saunan ja saunotan erilaisia vuodetekstiilejä. Tämä ei ole maailman vakavin asia, mutta tämä on inhottavaa, työlästä ja hermoja raastavaa.

Otan vastaan hyviä neuvoja, joiden avulla selvitä näistä!

19 kommenttia:

  1. Auts! Minusta ei juuri ole auttajaksi. Mutta ajattle positiivisesti, että sinulla on vain yksi tyttö ja kolme poikaa. (Kauhulla odottelen samaa tilannetta, koska meidän perheessä sukupuolijakauma on juuri päinvastainen...) Osta apteekista täinestosuihketta, jota voit suihkutella, ettei uutta tartuntaa tulisi. Kyllä niistä eroon pääsee! Ihan varmasti! Harmittavaan saumaan vain tuo kuume ja miehen leikkaus. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. <3 Tsemppiä. Kylläpä teillä tulee nyt kaikki samaan syssyyn.

    Me päästiin täistä kun vainoharhaisesti pesin, saunotin ja pakastin ja lisäksi saksien kans kävin monta päivää läpi saivarehiuksia.

    VastaaPoista
  3. Huhhuh. Tsemppiä, muuta en osaa sanoa!<3

    VastaaPoista
  4. Tuttua. :( Voi kurjuus!
    ( Olin itse ottanut oikein sähäkän permanentin vähän aikaisemmin ja tytöillä on tosi pitkät hiukset. Miesväeltä sentään oli helpompi tutkia ja mätkiä niitä ällötyksiä, mies ajeli saman tien melkein kaljuksi oman päänsä.)
    Me tehtiin se täiharavointi vaan tosi monta kertaa peräkkäin, useammin kuin ohjeet suosittelivat. Ehkä noin joka toinen, sitten joka kolmas päivä. Vähitellen vain niille, joilla täitä oli eniten, eli tytöille. Ja jonkun kerran tein vain sen pesun, kun en jaksanut enää haravoida. Meillä niitä ainakin oli eniten niskan lähellä ja korvien takana, niitä taisin sitten erikseen vielä perata. Onneksi siitä on jo pari vuotta aikaa, mutta nytkin alkaa kummasti kihelmöidä, kun asiaa ajattelee.
    Tsemppiä!

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa kyllä kerrassaan rankalta viikolta! Voimia ihan mahottoman paljon teille sinne. <3 Neuvot on vähissä, mutta uskon, että tästäkin selviätte!

    VastaaPoista
  6. Minulle neuvoi ison perheen äiti, että käy päät läpi joka ilta ja pese täiaineella 3:n päivän välein. Meillä tuo kamaluus oli viime pääsiäisenä ekaa kertaa elämässäni 11 lapsen asuessa vielä kotona. Tuli heti 2-viikon mahatautikaaoksen perään. Kuukauden ajan pesin pyykkiä yötä päivää itkin ja raivosin... Ja niin ne täit vain lähti... ja tyttöjen tukat:( (kylläkin vain hieman lyhennettiin). Pitkätukkaisen pikkutytön päätä pestiin 3 viikon ajan, muilta lopetin viikon jälkeen. Vieläkin löytyy varastosta 2 jätesäkkiä kaikenlaista kangastavaraa, joita ei ole edes avattu tuon rumban jälkeen. Uskallan luvata, että kun noista kaikista vaivoista pääsette, elämä tuntuu taas ihanalta!! Pikaista paranemista teille kaikille!!
    Sanna

    VastaaPoista
  7. Voimia paljon!
    Täit on ilettäviä, mutta kyllä te kuule niistä vielä eroon pääsette! Usko pois, eikä hiuksia tarvitse leikkauttaa!
    Muistan, kun meillä oli pienenä täitä..äiti pesi meidän hiukset ehkä kahden viikon ajan maksimissaan täishampoolla ja kävi hiukset läpi päivittäin. Sillä ne häipyi.
    Onhan sulla sellasia täikampoja, jotka on tosi tiheitä ja hyviä niihin hiusten kaiveluun? Sitten hauenleuoilla laitat aina hiukset sivuun kun tarkistat niitä, kuin kampaaja konsanaan.
    Älä stressaa, kyllä se siitä!
    Paljon paranemisia ja voimia sinne.
    Kirjoitapa paperille niitä asioita, jotka ovat hyvin, niin kyllä taas elämä voittaa.
    Ja heittäydyt nyt vain niin, että toivutte ja sairastatte rauhassa. Sitten taas ehtii kiireisempääkin elämää!
    Toivottavasti tämä tsemppasi! :)

    VastaaPoista
  8. Hurjasti voimia täisavottaan! Kokemusta ei ole, mutta ennaltaehkäisyyn suosittelen pajunkuorishampoota. Käytän lapsille säännöllisesti 2-3 x vkossa. Ainankin tähän asti ollaan tartunnat vältetty. Sen olen kuullut tutulta, että kun laitat linimentin tai shampoon niin huputa tiukasti esim muovipussi hiusrajaa myöden ja kaksinkertaista vaikutusaika. Voimia myös toipumiseen! -Heta

    VastaaPoista
  9. Minulla on ollut yhden kerran elämässäni täitä.. aikuisiällä!! Ja muistan sen tunteen, niin likainen ja saastainen olo. Minulta ne lähti ekalla yrittämällä. Niin aikaisessa vaiheessa ne huomattiin. Tsemppiä teille sinne!! Jospa ne tällä kertaa lähtis lopullisesti.

    VastaaPoista
  10. Voihan täit sentään! Meillä on yhdellä tytöllä kerran ollut, tiedän tuon tunteen hyvin. Inhottava vaiva, mutta kyllä niistä eroon pääsee. Ne saivareet oli kova homma kynsillä irrottaa, vaikka kuin tarkasti kävi hiukset läpi, niin silti niitä oli. Minä pesin tytöltä kolmesti viikon välein sillä täishampoolla. Kuulin kerran, että suoristusraudalla kun käy hiukset läpi, se tappais ne saivareet ettei niistä kuoriutuis sitä ihanaa otusta. Apteekista saa pajunkuorishampoota joka estäis täiden tartunnan.. Pitäis itellekki ostaa , kun on tyttöjä. Tsemppiä , kyllä se siitä iloksi muuttuu! :) Terhi

    VastaaPoista
  11. Heti rupes kutisee omaa päätäkin. :0 Meillä oli vuosia sitten ja paras keikeino meillä oli et joka ikinen ilta pesulle, hoitoaine päähän ja sitten k ammattiin ja kammatii. Liukas hius nii tuli tulosta kampaan . Mut vielä pahempia minun mielestäni on kihomadot jotka saimme viime vuonna riesaksi.

    VastaaPoista
  12. Kiitos kaikille kommenteista ja neuvoista!

    Ehkä tästä selvitään, huh vaan!
    Pahinta oli se, että meitä ei alkuun edes kutittanut eli ei huomattu mitään. Eli oireita ei välttämättä heti tule, yäk sillekin!

    Koska ei aiempaa kokemusta ollut, en tajunnut ensimmäisellä apteekkivisiitillä vaikka kamman päälle mitään. Saimme huonon muovisen todella lyhytpiikkisen kamman. Shampoiden ohjeet ovat myös sellaiset, ettei niitä kannata noudattaa :) Jos 7-10 päivää odottaa ennen seuraavaa pesukertaa, on monta iloista täipoikuetta ehtinyt siinä ajassa kuoriutua. 2-3 päivää varmaan on se väli, jolloin hiuksia kannattaa pestä. Näin sitä oppii!
    Aika monta tuntia olen tytön hiuksia tässä viime päivinä kytännyt. Suortuva kerrallaan pitäisi käsitellä ja suortuvia on noin miljoona hänen päässään...

    Sohvatyynyt, viltit ym. ovat nyt jemmassa ja otetaan esille taas kun muistetaan.

    Ja onneksi on tosiaan vain tuo yksi pitkätukkainen tyttö! Ja minä itse. Itseltä tosin on hankala tehdä niin perusteellista tarkistusta kuin lapselle. Shampoota oon itellä pitänyt pussin alla päässä ja pitkän aikaa, tuon yhden hoksauttavan kommentin luettuani. Nyt myös ymmärrän, miksi meillä ei koskaan aiemmin ole noita ollut: ötökät ei kerta kaikkiaan tartu niin hyvin lyhythiuksisten poikien päähän.

    VastaaPoista
  13. Yle Areenassa oli muuten ^hyvä^ juttu näistä. Meni vain yö unet.

    VastaaPoista
  14. Onkohan shampoissa eroa? Me käytimme hedrin once -nimistä ja päästiin täistä eroon kerralla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti on eroja! Lueskelin kaikkia kommentteja ja siitä merkistä, jota ensin käytin, ei ollut missään mainintoja. Tuo Paranix-merkkinen kyllä onneksi tuntui ihan toimivalta!

      Poista
    2. Varmasti on eroja! Lueskelin kaikkia kommentteja ja siitä merkistä, jota ensin käytin, ei ollut missään mainintoja. Tuo Paranix-merkkinen kyllä onneksi tuntui ihan toimivalta!

      Poista
  15. Sympatiat on puolellasi!

    Meillä oli muutama vuosi sitten kahdella pitkä- ja paksutukkaisella tytöllä täit riesana. Vaikka aamulla päät pestiin täishampoolla, niin jo illalla katselin täiden kilpajuoksua tyttöjen päässä.

    Sitkeydellä niistä päästiin. Apteekin suosittelemaa vahvempaa shampoota viikon välein, jokailtainen täikammalla päiden läpikäyminen, kaikkien havaittujen saivareiden nyppiminen. Oikeesti meni kuukauden verran pari tuntia päitä läpi käydessä.

    Ja pyykkiä pestiin. Vaihdoin likoille joka päivä puhtaan tyynyliinan, lakanan ja pussilakanan sen kuukauden ajan. Ja yöpaita vaihdettiin myös päivittäin.

    Toivottavasti ei ikinä enää meille!!!! Jos tulee niin toivottavasti sitten kovilla pakkasilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua! Melkoisen savotan olette käyneet!
      Minusta on pahinta se, että milloin uskallan huokaista. Jos jonkun päähän onkin jäänyt yksi saivare, jota en ole huomannut ja kohta taas kipittää örkki jossakin :(
      Karmeeta hommaa! Saan kohtauksen heti, kun joku pikkusenkaan koskee päähänsä että kutittaa. Oon kolmen päivän välein pessyt tytön ja omia hiuksia. Juoksijoita ei hiuksissa ole näkynyt, mutta jos joku saivare ehtii kehittyä... aargh!

      Poista
    2. Apua! Melkoisen savotan olette käyneet!
      Minusta on pahinta se, että milloin uskallan huokaista. Jos jonkun päähän onkin jäänyt yksi saivare, jota en ole huomannut ja kohta taas kipittää örkki jossakin :(
      Karmeeta hommaa! Saan kohtauksen heti, kun joku pikkusenkaan koskee päähänsä että kutittaa. Oon kolmen päivän välein pessyt tytön ja omia hiuksia. Juoksijoita ei hiuksissa ole näkynyt, mutta jos joku saivare ehtii kehittyä... aargh!

      Poista

Ilahdun viestistäsi!