maanantai 2. maaliskuuta 2015

2.3.



Kun on lomalla ilman ohjelmaa, tapahtuu yllättäviä asioita. Kuten se, että tyttö saa kauan odottamansa villasukat.
Pitkin talvea hän on kysellyt, että kenelle nyt neulon. Olen neulonut kummilapsille, isomummille, tädille, serkuille.
"Milloin sä teet mulle?" tyttö on kysynyt haikeana ja kysymys on pistänyt pienesti äidin mieleen.
Niinpä niin, sukanneulojan lapsilla ei ole sukkia, mutta nyt on!

Tyllerö on nyt 5-vuotias. Sukat tulivat lahjaksi juuri sopivasti.
Hän elää vilkasta lapsenelämäänsä ja nykäisee aamulla päälleen mieluiten mekon. Pohjimmiltaan hän on kesälapsi: talvellakin riittäisi hihaton mekko, kun ei kerran palele.
Hän menee kerhoon ja eväät pakataan vaaleanpunaiseen rasiaan.
"Mitäs teitte?" kysyn aina, kun hän tulee takaisin.
"No, eka laulettiin, sitten leikittiin, piirrettiin, mentiin hartauteen, pestiin kädet, syötiin, leikittiin, sanottiin loppurukous ja lähettiin."
Kerhoraportit ovat tarkkoja; kuulen myös, jos joku ei ole istunut hartauden aikana paikallaan ja mitä eväitä muilla on ollut.

Tyttö menee ulos ja on siellä kolme tuntia. Hän kaivaa kuoppia lumeen ja tekee majoja. Välillä hän käy viiden minuutin välein ovella ja tuo minulle talventörröttäjäkukkia maljakkoon. Kun hän tulee lopulta sisälle, hän huomaa, että vaatteet ovat vähän märät. Lumi on kastellut puvun, hanskat, kengät, sukat, mutta sitä ei ole ulkona ollessa edes huomannut.

Hän kuuntelee satuja. Hetken päästä hän kääntelee kirjan sivuja ja sopottaa puoliääneen kirjaa itselleen, vaikkei vielä luekaan. Kun hän suuttuu, hän kiljuu ja mekastaa ja pamauttaa vielä varmuuden vuoksi huoneen oven täysillä kiinni. Sitten hän hoitaa nalleja, nukkeja ja unipöllöä, peittelee hyvin ja laittaa kaulaliinan näin talvella, etteivät otukset palele.

Hänen hiuksensa liehuvat vapaina. Aika harvoin niitä muistetaan harjata. Kun lähdetään johonkin, tehdään letti ja se sidotaan mieluiten violetilla pompulalla, joka kiiltää, sillä violetti on kaunein väri.
Ajattelen, että noihin leijuviin hiuksiin kiteytyy huoleton lapsuus. Kun tyttö aamuisin omana aikanaan herää, hänellä on unen pörröttämiä takkuja hiuksissaan. Hän kääntelee päätä sen verran, että pitkät hiukset menevät kasvojen edestä pois ja tyttö näkee taas uuden päivän alkavan.

8 kommenttia:

  1. Ihana teksti ihanasta lapsesta!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Niinpä niin, ihana tyttö nyt 5-vuotiaanakin. Jokainen ikä on paras ikä!

      Poista
  2. Ihanan tarkka ja havainnoitu raportti kerhosta. Meillä vastaus tuohon kysymykseen et mitä teitte kerhossa, on yleensä et askarreltiin tai sitten ilmoitetaan se että tänään ei askarreltu vaan leikittiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Mua monesti naurattaa nämä tarkat raportit, kun yleensä odotan just, että onko tällä kertaa askarreltu ja mitä askarreltiin. Mutta tulee sitten ihan kellon tarkassa järjestyksessä kaikki kerhojutut :)

      Poista
  3. Kiitos kauniista kirjoituksestasi. Olen riidellyt esikoiseni (17v) kanssa koko lomapäivän. Ja tämän luettuani... muistankin sen pienen valkotukkaisen pojan, joka äidiltä välillä jää näkemättä, sen ihanan lapsen siinä murisevassa nuorukaisessa...
    Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3
      Voi kuule, kyllä mekin riidellään ja en todellakaan koko ajan muista ajatella kauniita ja herttaisia ajatuksia omista lapsistani! Mutta vanhojen kuvien katsominen on pettämätön kikka: aina alkaa itkettää, kun ajattelee miten ihania pieniä ne on olleet ja miten ihania ovat edelleenkin.

      Poista
    2. Kukapa sitä aina jaksaisi muistaa...Murkkujen kanssa hetkittäin tuntuu, että ovat ihania ja herttaisia vain nukkuessaan...

      Poista
  4. tyttönen parhaimmassa iässä ;)

    VastaaPoista

Ilahdun viestistäsi!