sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

15.3.




Onpas täällä hiljaista.

En ole muistanut kirjoittaa. Joskus on aikoja, että päässä tuntuu ihan tyhjältä, eikä keksi lausetta lauseen perään. Ja mikä hulluinta: Silloin kun on muutenkin kiirettä, tulee koko ajan kirjoitusjuttuja mieleen. Eli kaiken muun hössötyksen lisäksi on vielä muka pakottava tarve päivittää blogia.

Eilisellä metsäretkellä oli vielä hieman lunta, mutta korkealla männikkökankaalla näkyi vain kaunis jäkälämatto ja aurinko lämmitti tuulettoman retkipaikan. Kuopus oli kauhuissaan, eikä uskaltanut ottaa askeltakaan möykkyisessä maassa.

Pääasiassa olen nyt ihastellut auringon asemia taivaalla, sen tekemiä väriraitoja taivaanrannassa, haistellut maan tuoksua iltaisin, meinannut pakahtua keväästä.
Seuraavaksi pakahdun kesäilloista. Sitten kirpeistä syysaamuista. Sitten taas talvipakkasen tuoksusta.

1 kommentti:

Ilahdun viestistäsi!