sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

1.3.


Tammi- ja helmikuussa olen tehnyt töitä paljon. En niin paljon kuin joku muu, mutta osa-aikaisuuteen, neljän lapsen äitiyteen ja omiin voimavaroihini nähden paljon.

Palkinto odotti tässä maaliskuun alussa: yhteinen loma kaikkien kanssa - sopiva päätös viikkokausien venymiselle.
Eilen aamulla olisi lähdetty, mutta yön pimeinä tunteina alkoi se, mikä aina alkaa öisin.
"Äiti, mulla on jotenkin maha kipee."
Ja ropinropinropin, jotakin tulee suusta, tulee tasaisin väliajoin kuuden tunnin ajan.
Kolmelta yöllä alan ajatella, että reissu taisi sitten olla tässä.
Ne on kummallisia ne ajatuskulut: harmi vyöryy mielen yli ja samaan aikaan juoksen taas toiseen huoneeseen, kun kuulen ropinaa ämpärin pohjalta.
Tietenkään ei lähdetä, kun tätä tautia ei kenellekään haluaisi levittää ja kotona on helpointa sairastaa.
Mutta entä jos muille ei tulekaan?
Voisin olla nyt aamupalalla lomapaikassa, mutta olenkin kotona lajittelemassa lakanoita.

Tulee loma, johon ei suunnitella mitään.
Venyttelen yökkäri päällä pitkään. Järjestelen vähän (vaikka kohta on taas lelut ja kirjat sekaisin, kun kaikki ovat sisällä koko ajan).
Syödään jotakin (millaista olisikaan oksentaa tortilloja, lihapullia - näitäkin mietin ruokien äärellä).
Ulos mennään, kun siltä tuntuu. Kenellekään ei sisätiloissa nyt uskalla jutella, mutta ulkona voi jotakin tehdä.
Pojat istuvat sohvalla ja lukevat Aku Ankkoja, joita ostettiin divarista reissua varten. Hyvin näyttävät kelpaavan luettavaksi.

Alkuvuosi mentiin tehtävästä toiseen. Nyt lomalla ei olekaan yhtään suoritettavaa tehtävää. Jos sen pitikin mennä näin? Jos tämä oli meille parasta juuri nyt?

7 kommenttia:

  1. Voi teitä. Ehkä oisitte ansainneet sen loman pois kotoa. Mutta toivon teille oikein kiireetöntä kotilomaa. Ihanat nuo poikien divarin akut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, siltä se aluksi tuntui, mutta päivät ovat kuluneet tässäkin, onneksi :) Loma on jemmassa odottamassa, myöhemmin keväällä käydään sitten reissu. Ehkä se onkin sitten huippujuttu, kun tulee sellaiseen saumaan, jolloin ei oikeasti edes olisi lomaa!

      Poista
  2. Miten se voi olla mahdollista, että ropinropinropin sattuu aina just tuollaiseen saumaan!? :( Meillä kävi myös noin, mutta todettiin sitten pienen suruajan jälkeen, että kummipojallanne vain verensokerit heitti. Otettiin riski, hoitajat otti vielä isomman riskin, ja lähdimme varatulle 10-v. häälomalle. Onneksi uusia ropinoita ei tällä kertaa kuulunut. Tsemppiä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, miten ne noin tulevat!!! Äiti kyllä muisteli, että AINA on hiihtolomalla ja pääsiäislomalla joku saanut mahataudin ja kohta se on kaikilla. Eli loma-aikoihin latautuu odotusten lisäksi näitä basilleja :)
      Eipä tullut muille meilläkään, mutta varaus ehdittiin perua yhden potilaan perusteella. Onneksi se odottaa meitä se reissu sitten toisessa tilanteessa!
      Muutaman päivän odotin, että muutkin sairastuvat: matot oli pois, pyyhkeillä vuorattiin sängyt ja vadit oli sänkyjen vieressä, kaapissa sipsejä suolatasapainoon ja keltaista jaffaa tietenkin. No, ei edes pienintä mahan nipistystä muilla. Eli oksennustauti ei tule silloin, kun olet siihen täydellisesti varautunut - se tulee silloin, kun vähiten odotat!

      Teillä oli 10-vuotisjuhla, onnea! Aika kuluu. Muistan niin selvästi, kun juhlan lopuksi niiasitte ja kumarsitte ja mua ihan kamalasti itketti se, kun se oli niin kaunista.

      Poista
  3. Meidän perheessä loma alkoi samoissa tunnelmissa...kotona ollaan, siivotaan niitä ropinoita;). isossa perheessä se mitä todennäköisemmin tietää vähintään viikon kotiarestia eli lomaviikko oli tässä.meille suuniteltu:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei... kyllä se lomatunnelmia latistaa tuo ankea tauti. Ja kun se vetää niin vedon pois totaalisesti, hyvä kun päätä jaksaa tyynystä nostaa. Meillä nyt meni sitten yhden päivän makaamisella ohi ja muita ei (vielä) ole sairastunut.

      Poista
  4. se kurjin tauti tuli ja pysäytti suunnitelmat..Aina ei mee niinku tahtoisi :(

    VastaaPoista

Ilahdun viestistäsi!