keskiviikko 11. helmikuuta 2015

11.2.


 Olen kova valittamaan.

Kestoaiheitani ovat liialliset hommat (tämä on omaa syytä, koska maailmassa on niin paljon mielenkiintoisia asioita, että kaikkea tekisi mieli kokeilla ja sitten väsyy).
Miehen iltavuorot (niitä on harvoin ja vuorotyössä on enemmän hyötyjä kuin haittoja).
Meteli (tälle en keksi hyviä näkökulmia; lapset vaan ovat elämäniloisia ja tuottavat erilaista äänimaisemaa kuin aikuiset).

Joskus valittaminen on tarpeellista, koska silloin saattaa huomata mitä kannattaisi tehdä toisin. Minä en ole korvaamaton, minun ei tarvitse osallistua kaikkiin mahdollisiin työryhmiin, vaan joskus voin istua kotona kahvia juomassa.

Valittamisen vastapainona tulee onneksi sellaisia hetkiä kuin tämä:

On iltapäivä. Olen kumartuneena roskiksen ylle (meidän talossamme on edelleen sellainen epäkohta kuin biojätteen puuttuminen) ja kuorin päärynää. Samalla ajattelen, että kohta pilkon tämän päärynän punaiselle muovilautaselle, josta lapsi haarukalla pistellen syö sen. Aistini terävöityvät. Kuorin yhä päärynää, mutta kuulen, kuinka pyykkikone hurisee rauhoittavasti. Yksi lapsi odottaa päärynää, yksi on ulkona, yksi lukee sohvalla,  yksi on päiväunilla. Päärynä on kohta valmis, äänet ovat verkkaisia.

Tämä on hetkeen pysähtymistä ja tietoista läsnäoloa, joka on ärsyttävää muotipuhetta. Mutta sillä on merkitystä: voin yhä palauttaa tuon rauhan tunnelman mieleeni. Kiireisistä paikasta-toiseen-juoksemis-tuskanhiki-valuu -olotiloista ei ole minulle mitään hyötyä eikä niistä jää hyviä muistijälkiä.

4 kommenttia:

  1. Juurikin näin :)
    Hiljaisuus on ihmeellistä ainakin tässä talossa. Vähän aikaa sitten iltapalaa syödessä tuli yhtäkkiä aivan mykistävän hiljainen hetki, kun kaikki mutusteli omaa suupalaansa. Jopa kolmevuotias sen huomasi, rikkoi hiljaisuuden kysymällä "miks täällä on niin hiljasta? ". :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi nykyisin tulee jo niitä hiljaisuuden hetkiä. Yksi varma tekijä on karkkipäivä: kaikki mutustaa onnellisina herkkujaan ja yleensä lukee samalla. Toinen on kirjastokäynti: kaikki neljä saattavat rinnakkain istua ja lukea ja selata juuri lainattuja juttujaan. Pitää muistaa imeä sitä ihanaa hiljaisuutta silloin!

      Poista
  2. Just noin. Sitä kun menee usein pää kolmantena jalkana ja aivan suotta�� Ps. Ihana rauha näin aamuvarhain lukea blogeja. T. Pirta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin varhain olitkin näköjään blogimaailmaan selvinnyt! :) Ehkä ne nuo aamun hetken on kaikkein rauhallisimpia siihen selailuun!

      Poista

Ilahdun viestistäsi!