sunnuntai 25. tammikuuta 2015

25.1.

Sunnuntai ja miehellä iltavuoro.
Hätäaputoimenpide näihin päiviin on se, että käydään jokin kävelylenkki (ulkoilua, kuntoilua ja ehkä kauppa-asioita samassa paketissa).

Tänään mentiin Siwaan. Piti vähän keksiä asiaa. (Mangososetta iltapalalle, pillimehuja tytön kerhoeväiksi, kananmunat olivat loppuneet. Lapsille lupasin kaupan hampparit.)

Työnsin rattaita, vedin toisella kädellä pulkkaa. Pakkasta oli kaksi astetta, mutta minun varustukseni olisi riittänyt viiteentoista pakkasasteeseen. Hiki tuli jo alkumetreillä.
Porhalsin reipasta tahtia. Pienin tapaili puoliääneen lempilauluaan Ihhahaata, näytti olevan tyytyväinen. Tyttö keräsi pulkkaan hienoja lumipalloja tien reunalta kyydissä istuessaan. Pojat menivät pyörillään omia aikojaan.

Kaupassa ajattelin vain kipaista; se oli mutka ennen kuin lenkki kääntyi takaisin tulosuuntaansa. Nopsasti hyllyn reunoilta ne ostokset mitä olin aikonut.
"Mä otan energiajuomaa", yksi ilmoitti.
"No etpä ota", minä sanoin.
"Voisko edes yhet pienet patukat?" kysyivät tenavat, jotka ovat yksien synttäreiden ansiosta lappaneet tällä viikolla kaksin käsin karkkia.
"Ei", minä sanoin.

Kassalla olin jotenkin hidas tavaroiden lajittelun kanssa: tuli pitkiä taukoja kassahihnalle. Vielä yksi kysymys, josko saisi kassan vierestä Hopeatoffeepatukat. Ei saisi, vaikka ne ovat ihania. Muistan miten 80-luvulla edellisen kerran vätkytin niitä patukoita ja oli niin hyvää! Ja nyt voin taas vätkyttää! Tänään juttelin ihmisten kanssa, jotka eivät olleet vielä syntyneet silloin, kun Hopeatoffeepatukoita edellisen kerran syötiin. Emme siis voineet jakaa tätä herkullista muistoa.

Olin edelleen vain pikaisella kauppareissulla.
"Yhdeksäntoista euroa", sanoi kassahenkilö.
Rupesin maksamaan.
"Onko Pins-korttia?" henkilö kysyi.
"On, mutta en jaksa etsiä", minä sanoin; olinhan vain pikaisella reissulla. (Sitä paitsi olen sillä tavalla uhmakas henkilö, etten halua sitoutua S- ja K-kortteineni tiettyihin liikkeisiin, haluan valita missä käyn ja milloin näytän korttia! Jos ostan ohimennen S-kaupasta purkkapussin, en jaksa etsiä etukorttia, koska tehtäväni oli käydä kaupassa vain pikaisesti purkkaa hakemassa eikä bonuksia kerryttämässä ja tuo ajatus kariutuu siihen, jos joudun kassalla pläräilemään korttikasaani hitaasti. Olen nopea ja riippumaton ihminen!)

Nyt kassahenkilö lopetti kaikki toimenpiteet, veti henkeä ja aloitti luennon, kuinka Pins-korttia kannattaa aina näyttää.
Tunsin, kuinka liian paksut ulkoiluvaatteet lämmittivät minua, hiki norui paidan alla lapaluiden kohdalla, villapipon alla otsa oli myös hikinen. Puolikkaat ja kokonaiset Pins-edut solisivat korvissani ja tiesin, etten koskaan saavuta niitä, koska vain joskus haen täältä mangososetta ja maitoa.
Minun teki mieli ruveta itkemään lattialle:
"Olen hikinen perheenäiti päiväkävelyllä nopeasti kaupassa käväisemässä, anna minun mennä ilman Pins-korttia!"
Tai minun olisi mieli tehnyt ruveta nauramaan isoon ääneen, ettei kuule pinssit kerry, vaikka kuinka yrittäisin.
Valitsin kolmannen vaihtoehdon: kaivelin ilmeettömänä ja puhumattomana Pins-korttia. Hiki virtasi, korjasin pipoa silmiltä. Oi Pins, elämäni kuudenneksi tärkein asia heti oman perheeni jälkeen!

Niin vilahtivat pinssit olemattomaan Pins-varastoomme. Pakkasin tavarat ja sanoin kireän hein.
Pins-kortin herättämä aggressio pisti puhtia loppukävelyyn: matkalle tuli kaksi minuuttia nopeampi aika kuin yleensä.

10 kommenttia:

  1. Pulkkareissulle ainoastaan t-paita on ehkä sopivin vaatetus, siinä on vaan sellainen paha vika, että pitää olla täydessä vauhdissa että voi ottaa t-paitasilleen :D

    Voihan pins :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilen tein lumitöitä niin, että takin alla oli vain hihaton. Just sopiva vaatetus, vaikka tuntuu hassulta talvella lähteä sellaisella paidalla ulos :)

      Ps. Inhoan pinssiä!!!!

      Poista
  2. Hahahaa.. anteeksi että hekottelen täällä sun pins kärsimykselle :D niin vain taasen tunnistin itseni tuosta hikisestä perheenäidistä :)
    Mä oon ihan kauhea ihminen kun aina valehtelen sen yhden purkkapussin kohdalla että ei, ei ole plussakorttia, vaikka se huonolla tuurilla pilkahtelisikin lompakon raosta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa hekottaa, lopulta se muakin nauratti! :)
      Ens kerralla aion oikein valehdella, ettei ole korttia, vaikka olisi mukana, mutta en tahallaan näytä!

      Poista
  3. Hahaa, tuttua! Miehen iltavuoro ja vielä sunnuntaina, kyllä silloin on pinssit liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, monta kuormittavaa juttua: yks on töissä, kun sunnuntaina pitäisi viettää perheaikaa, itellä on hiki, jotkut vinkuu karkkia, törmäilen rattailla hyllyihin. Ja sitten kysytään pins-korttia. Siinäpä se oli se viimeinen pisara, joka kuohui yli :)

      Poista
  4. Tää oli kyllä hauska, ääneen nauroin. Voin samaistua tuohon. Joskus lähikaupassa maksan pikaiset ostokset suoraan s-etukortilla, saapahan bonukset samalla kertaa, ei olis aikaa alkaa vinguttamaan kahta eri korttia. Hikihän siinä vaan tulis. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en tykkään mistään etukorteista. On niin paljon jo noita kortin lipareita, että eiköhän riitä! :)

      Poista

Ilahdun viestistäsi!