maanantai 19. tammikuuta 2015

19.1.




Tämän päivän kuvat.

Aamulla vesirokosta toipuva pienimmäinen tarkkaili kouluun lähteviä poikia ja pihamaata. Huomasin sellaisen, että yhdeksän kieppeillä alkaa olla jo valoa!

Puolen päivän maissa lähdin muutamaksi tunniksi töihin. Kun poljin sieltä kotiin, oli 15 astetta pakkasta ja taivaanranta punersi jo. Ajattelin, että onpa kaunista ja otanpa kuvan, vaikka kuvaan sitä kauneutta ei kokonaan saa. Olin mutkaisella autotiellä ja pysähdyin tien laitaan ja toivoin, ettei tulisi autoja. Ei tullut (jotenkin noloa olisi ollutkin, jos olisivat nähneet, kun törötän tien laidassa ja tähtäilen kohmeisin sormin puhelimella taivaanrantaa).
Pyöräilyn aikana ajattelin painavia ajatuksia: mitä työtä haluaisin kaikkein mieluiten tehdä?
Mistä haaveilen eniten, mitä unelmaa kohti kulkisin? (Olen kuullut, että ihmiset voivat saavuttaa unelmiaan.)
On tärkeää olla äiti, mutta en jaksa olla pelkästään äiti (tätäkään ei saisi sanoa ääneen).
Mitä tekisin syksyllä? (Mitäs tuota vielä mietin, kun on vasta tammikuu.)
Mutta ihminen on miettiväinen olio.
Poljin sitten kotiin vaaleanpunaisen taivaan alla; ehkä se tietää haaveille hyvää.

Mies lähti saman tien hakemaan tyttöä kerhosta. Kohta kolisi ovi.
"Äiti, mulla lähti kerhossa hammas!"
No niin lähti, sama hammas, joka vielä aamuruoan aikana aiheutti kyyneliä, kun heilui edessä eikä osallistunut ruoan pureskeluun kunnolla. Nauroimme, että kerta kaikkiaan, kun 4-vuotiaana lähtee hammas! Tyttö sanoi muistellen, että isi oli jo ehtinyt sanoa, että portti on auki. Niin, kouluportti on auki ja sekös ajatus toi tytön pituuteen saman tien reilusti lisämittaa, näin isoja ollaan!

Sitten vielä vatkasin kohta 8-vuotiaan kanssa toiveiden mukaista kakkutaikinaa synttäreille. Sankari sai
eniten taikinaa, tietenkin.
Silitin yhden peiton, siinä on pakkastaivaan väristä vaaleanpunaista, ja paketoin valmiiksi.

Nyt on ilta ja istun lämpimän leivinuunin kyljessä, sillä ulkona on jo 20 astetta pakkasta.

1 kommentti:

  1. Ja minusta taas tuntuu, että nykypäivänä on väärin haluta olla "vaan" äiti. Aina pitäis mennä töihin tai opiskella heti kun äitiysloma loppuu. Ja minä viihtyisin aina vaan kotona, hoitaisin lapsia, leipoisin pullaa ja ompelisin. :)

    VastaaPoista

Ilahdun viestistäsi!