perjantai 16. tammikuuta 2015

16.1.

Nykyihminen suhtautuu suurella intohimolla kaikkeen.
Hän valisee itselleen sopivan ruokavalion, sisustustyylin, liikuntalajit, pukeutumistyylin.
Niin, ja lasten pukeutumistyylin.
Ja nykyäiti kutsuu lasten vaatteita lempinimillä.

Hassu lököttävä haalari, joissa kaikki vaippaikäiset näyttävät ihanilta pikkunalleilta, on jumpsuit. Äiti sanoo sitä hellittelynimellä jumppis. Hän kerää niitä 2-vuotiaalle seitsemän kappaletta, kaikissa mahdollisissa väreissä. Lapsi ei ehdi käyttää niitä. Mutta äidillä on kaapissa seitsemän söpöä jumppista.

Ei ole sama mihin merkkiin lapsi puetaan. Logot loistavat kauas; äidit skannaavat nopsaan mitä tyyliä missäkin perheessä on.

Pahinta on, kun lausutaan normaaliin äänensävyyn "miikkari". Tuosta vaan, ohimennen m i i k k a r i. Sillä tarkoitetaan tietenkin me&i-vaatteita, josta lähipiiri on muodostanut oman terminsä.
Sitten on vielä "pomppi".
"Ootko tulossa Pompin kutsuille?"
Siis söpöjä vaatteita valmistava Pomp de Lux, ei mitään pupujen pomppimiseen liittyvää.
Pahin sanayhdistelmä, jonka voin kuulla, on pompin kutsut.
Kiitos, en ole tulossa.

Lapset rymyävät onnellisina pihalla. On nettikaupasta ostettua, automarketista haettua, kirppikseltä ostettua, jopa Tanskasta asti tilattua. Lumi pöllyää, posket ovat punaisia, haalari lämmittää sopivasti ja luistaa lumisessa mäessä.

Sisällä äiti seisoo vaatekaapin luona. Seitsemän ihanaa jumppista, kohta pitää niistäkin luopua, kun ei enää sovi lapsen päälle. Ehkä miikkarin kevätuutuuksista löytyy uusi kiva jumppis.

20 kommenttia:

  1. Mä olin pöllämystynyt kun mammat puhui meandista. Siis ei mii änd aista vaan lausuivat meandi. Äääääääk! Mä tiedätkö tosi pitkään en tiennyt mikä on Ticket to heaven :D ihmettelin mikä ihme aviisi se on "onko teillä jo uusin ticket to heaven" :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ticket vaan meillä päin, lyhenteellä puhutellaan :) Meijän lapsilla on monta sellaista ulkovaatetta, mutta en sen suuremmin jutustele lyhentein. Tykkään tosi monista lastenvaatteista, merkeistä ja merkittömistä, mutta missään keskustelupalstoilla en jaksa niistä puhua. Ovat kuitenkin vain vaatteita.

      Poista
  2. Meillä ei oo yhtään miikkaria, eikä pomppia. Metsolan froteevaatteet oli ihania vauvalla. Mutta tunnustan, että juhlien aikaan saatan ostaa kaikille tytöille uuden mekon, vaikka pienimmälle ois siskojen vanhojaki.
    Selvästi oon laiskistunu lasten vaatehankinnoissa, kun tuntuu, että kokoajan saa olla jollekki ostamassa uutta pienten tai rikkinäisten tilalle.

    Mutta tämä oli hyvä juttu taas. Mietin joskus, että onko lasten vaatteet äideille harrastus? Siinä missä joku keräilee jotaki muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on monta me&i-vaatetta (mutta en mitenkään kykene lausumaan tuota miikkari-sanaa niiden kohdalla). Ostettu siksi,että esim. velour pehmeä ja hyvä materiaali, joka on kestänyt yllättävän kauan monissa vaatteissa.

      Siksi kirjoitin tämän jutunkin vähän liiotellen, koska itelläkin on monenlaisia vaatteita. Tavallaan kirjoitan myös itestä samalla.

      Mä myös oon laiskistunut vaatteiden kans. En yhtään jaksa lähteä kauppoja kiertelee. Meillä on tosi paljon Metsolan vaatteita. Se johtuu siitä, että muutamat mallit on testattu ja hyviksi todettu. Niitä sitten netistä tilaan suoraan kotipostilaatikkoon, mikä ihana asia!

      Tykkään että lapsilla on kivat vaatteet. Värit on oikeistaan tärkeimmät, merkit voi olla kaikenlaista. Tytön kohdalla Marimekko on heikko lenkkini.

      Poista
    2. Metsola sais valmistaa taas enemmän yksvärisiä froteepaitoja. :D Ja sukkahousut ihan ehottomia.
      Voi Marimekko, selitän itelleni aina ostaessani Marimekkoa, että ne vaatteet säilyy kaikille lapsille ja vaikka lasten lapsille.

      Tykkään, että vaate kestää hyvänä, edes yhdellä lapsella, eikä heti nyppäänny tai venähä tai kulaha. Tunnustan, etten ostele puuhapetepaitoja, vaan raitaa ja yhtä väriä. Tylsä äiti.

      Poista
    3. Froteepaitoja on meilläkin pyöritetty pojilla vaikka kuinka paljon. Frotee on kyllä ihana materiaali!

      Marimekko on melkein parasta! Raitapaidat kestää yllättävän kauan, samoin Jokapojat. Niitä olen hamstrannut, käyttänyt ja sitten myynyt. Lisäksi kerään niitä ompeluksia varten :)
      Tytölle Marimekon mekkopuoli on myös heikko kohtani. Ja voi perustella sillä, että jämäkkä puuvilla kyllä kestää.
      Meilläkään ei ole puuhapetejä, tylsiä ollaan. Mutta toistaiseksi on kelvannut. Nyt on alkanut tulla tuota hupparipuolta, mutta niissäkin on onneksi kivoja vaihtoehtoja.

      Poista
  3. Voihan, niitä Miikareita löytyy jokapaikasta, mutta niitä aivan upeita Sun neulomia hattuja ei todellakaan joka paikasta saa...Meidän 3,5v. muutama kuukasi sitten löysi vauvalaatikosta sen musta-kelatisen vauvalakin mitä olet neulonut ja kokonaisen päivän se kuljeskeli hattu päässä 'vauvana'...Se on aikuisten juttu ne merkkivaatteet, en paheksu, mutta en menee mukaan siihen hommaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihana lapsi siellä, kun saanut olla taas vauva yhden päivän :)

      Vaatteet on nykyisin varmaan merkittävä harrastus ja toki niillä myös osoitetaan omaa identiteettiä: onko kierrättystavaraa, itse tehtyä, laatumerkkejä, retrojuttuja... ja nimenomaan vanhemmat osoittaa omaa maailmankatsomustaan lastenvaatteiden kautta, lapsethan ei siihen kovin äkkiä voi vaikuttaa.

      Poista
  4. Sait hymyn huulille! :)
    Lasten vaatettaminen on kivaa siihen saakka kun kasvavat isoiksi. Harmittaa kun ei löydä oikein mitään kivaa. Joutuu etsimään kokonaan uuden tyylin. Onneksi on vasta yksi "iso"! :)

    Heli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)
      Kyllä mäkin tykkään näteistä vaatteista. Rumat vaatteet ois kauhistus!
      On pitäny totutella siihen, että pojat haluaa pitää jalkapallopaitoja. Ne ei täysin miellytä mun silmää ;)

      Poista
  5. Miikkareita löytyy meiltäki :D Mutt muuten en kyll vaatteiden perässä juokse...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä teen parhaat löydöt meijän lähikirpparilta reilun kilsan päästä. Onneksi on sellainen onni lähellä! :)

      Poista
  6. Hahaa :) mä osittain tunnistin itseni tuosta, vaikka merkkivaatteiden lisäksi kaapeista löytyy ihan yhtä lailla markettivaatteitakin! Mua on alkanut haittaamaan kun olen tottunut puhumaan popin (polarn o pyret) vaatteista niin nyt tuo pomp de lux on saanut nimen pompin vaatteet! Se kyllä kuulostaa älyttömältä :D
    Metsolan vaatteet on kyllä vienyt tän äidin mennessään.. keksittäiskö sillekin joku ihku lyhenne? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, minä ite oon myös tuossa tekstissä rivien välissä piilossa! :)

      Vaatteet on mun aatteet, niinhän se menee.
      Metsola on meillekin tuttu käytännöllisyyden ja hyvän nettikaupan ansiosta. Ei tuu äkkiä lyhennettä mieleen :)

      Puhuuko naiset lastenvaatteista samalla intohimolla kuin jotkut muut harrastajat esim. postimerkeistä tai veneen osista? En tiedä. Mutta että jossain palstalla ruoditaan froteevaatteen sävyä monen kymmenen viestin voimin, semmoseen mä en pysty. Ne on kuitenkin vaan vaatteita. Pidetään, myydään pienet kirpparilla ja laitetaan hyväntekeväisyyteen,jos ei mene kaupaksi. Harvaan vaatteeseen solmin tunnesidettä (paitsi pieneen Marimekon Iloisen takkiin,jonka ostin tytölle alle 1-vuotiaana - kauan olin haaveillut, että jos mulla on joslus tyttö, ostan sen. Mutta se onkin ihan klassikko).

      Poista
  7. Jos ne on vaan niitä lapsena kesken jääneitä nukkeleikkejä...? :) Mut kivat vaatteet on kivoja, vaikkei mulla kovin intohimoinen suhtautuminen ookaan niihin. Joskus käyn joillakin kutsuilla jos pyydetään.. yks tyttö on nyt ihastunut meillä noihin pomp de luxin vaatteisiin ja äidinki mielestä ne kyllä sopivat hänelle. Rauhallinen värimaailma ja simppelin mallit iskee. Kukin tyylillään :) Koitan ajatella, ettei todellakaan oo multa pois jos jonkun lemppariharrastus oliskin vaatteet. Onhan se toki ilo silmälle, kun näkee kauniisti puettuja muksuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, minäkin tykkään kauniista lastenvaatteista. Ostan sitä mikä minua ja lasta kiinnostaa, mutta en osaa puhua vaatteista. Ehkä se on siinä se ero. Mulla ei oo tarvetta jakaa syksy- ja kevätmallistoajatuksia muiden kanssa enkä voisi kuvitella kirjoittavani tänne jotakin vaate-esittelyä.

      Jokin tässä mua silti huvittaa, ehkä se on jokin nykyajan juttu. Ennen ei ollut aikaa ja mahdollisuutta keskustella vaatteista. Nyt se on harrastus, luovuuden osoitus, maailmankatsomuksen osoitus. Toki myös iloa ja kauneutta tuova asia. Mutta kauneus syntyy mielestäni vaatteissakin muusta asiasta kuin merkkien hokemisesta.

      Ehkä minä oon vähän ilkeä tässä pohdinnassani :)

      Poista
  8. Ei tainnu meiän äiteillä olla hiekkalaatikolla puheenaiheina vaatteet :) Paitsi, että ei mun äiti koskaan mihinkää hiekkikselle joutanu istuskelemaan. Ei tuo miikkari mitään, mut kirpparilla oli tänään viikkarit :D ne kengät.. Kyllä muakin huvittaa jollakin tasolla tämä vaatejauhanta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, että jaat tämän huvituksen kanssani! Tietyllä tavalla ymmärrän, mutta tietyllä tasolla tämä menee siihen äitiysprojektiin, jota en kaikilla tasoilla jaksa jakaa. Kaikki on niin mietittyä ja valikoitua, äitiys onnistuu, kun on tarkat periaatteet vaatteissa, ruoassa, hoidossa ja askartelussa :)

      Poista

Ilahdun viestistäsi!