keskiviikko 14. tammikuuta 2015

14.1.

Tämä kuva on siksi tässä, että katselin tänään kävelymatkani varrella näin kaunista metsää.

Samalla hetkellä olin surullinen. Tämä on surumetsä.

7 kommenttia:

  1. Meidän pihan reunalla on samanlainen nuori koivikko. Keväällä kun puut on hiirenkorvilla hennon vihreinä metsä on kaunis. Oikea voima maisema silloin. Näin talvella näky on surumielinen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, talvihan on monesti henkeäsalpaavan kaunis. Mutta pilvisenä talvipäivänä maisemat näyttävät alakuloisilta.

      Poista
  2. Metsä on haikea, harmaa.Ylväät koivut seisovat kohti taivasta. Tulee mieleen nykyiset veteraanit Suomen sodassa. Koivut ovat veteraaneja siellä jossain puolustamassa isänmaata.En tiedä miksi tulkitsen kuvan näin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän kyllä tuon tulkinnan, ihan selvästi voin tässä nähdä sotilaat rivissa, harmaana harmaata vasten.

      Poista
  3. kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ;)

    VastaaPoista
  4. Mullekin koivikko on kyllä surun paikka. Varsinkin nuori koivikko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajatella, mikähän siinä on se, että tulee surulliseksi? Oikein tummat kuusetkin ovat oikein raskaita ja surullisia. Mutta männyistä en ole varma. Niissä on jotakin terhakkaa pystypäisyyttä, josta ei tule alakuloinen olo.

      Poista

Ilahdun viestistäsi!