maanantai 1. joulukuuta 2014

1.12.


Ensimmäisenä joulukuuta joulunpunaista ja piparkakunruskeaa.

Kun tuttuihin perheisiin syntyy vauvoja, alkaa tilkkukorista kuulua kuiskutuksia:
"Me halutaan peittoihin, me halutaan peittoihin!"

Silloin otetaan kangaskasa ja sommitellaan. Yleensä teen aina peiton vasta sitten, kun vauva on syntynyt: elokuisen auringon ja viljapeltojen kypsymisen aikaan syntynyt vauva saa tietenkin erilaisen peiton kuin talvihämärään ja joulun odotukseen syntynyt.

Tekemisen tunne on ihmeellinen.
Inspiraatio tai intuitio tai mikä nimi liekään.
Kaikista mieluiten teen oman ajatuksen mukaan, en pyydetyssä tilkkujärjestyksessä. Jokainen peitto on uniikki: juuri tiettyä ihmistä varten valmistettu. Siksi saumoihin on ommeltu paljon helliä ajatuksia:

Pieni, sinun ja maailman väliin tarvitaan paljon pehmeää.
Olkoon matkasi onnellinen.
Kulkekoon suojelusenkeli aina lähelläsi.

2 kommenttia:

  1. Oi, että ihana aihepiiri. Sopii niin minun päivääni, kun juuri kaivoin vaatehuoneesta 21 vuotta sitten poikavauvalleni tekemän pienen tilkkupeiton ja annoin sen hänen viikon ikäiselle vauvalle -sukupolvien sydänten ketjuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menee kylmät väreet, kun ajattelen tuota, että yhdellä pojalla vauvana ollut peitto jatkaa hänen lapselleen. Ihana ajatus!

      Poista

Ilahdun viestistäsi!