perjantai 7. marraskuuta 2014

7.11.

Kun on kahdeksan aamu, on minun ja ekaluokkalaisen yhteistä aikaa.

"Haluan näkkäriä", poika sanoo.
Annan hänelle näkkärin ja kaakaota ja itse otan hopeateetä ja banaanin; yhdeksältä on töissä kahvitauko.

Poika laskee kolikoita: edellisestä karkkipäivästä jäi 30 senttiä käyttämättä, joten ne ovat tämänviikkoisen karkkirahan päälle.
"Anna vähän rahaa, jos ostan purkkapussin."
Purkka on loppunut kulhosta, sillä meillä on hyvin ahkeria pikkukäsiä, jotka käyvät purkkakulholla.
Rahat kilisevät repun pienimmän taskun pohjalla.
"Minä annan sulle pussukan", sanon ja kaivelen punasävyisen marimekkokukkaron. Se on juuri näitä tilanteita varten: kun lasten on kuljetettava muutamia kolikoita sinne ja tänne.

Puemme. Sanon lapselle jo eteisessä että hyvää koulupäivää. Hänen poskensa on hyvin pehmeä, pikkuisen pojan poski.
Ulkona ihmettelemme, että on aika valoisaa, vaikka kello on vasta puoli kahdeksan.
"Lumi tekee sen", minä sanon.
"Kuu on siirtynyt tuonne, illalla se oli pellon päällä", poika sanoo.

"Heippa", hän sanoo ennen kuin olemme kiivenneet pyörien päälle.
Eronhetki tulee nopeammin, kun heipan sanoo heti.
"Minä tuun vielä vähän matkaa vieressä", minä sanon.
Risteyksessä sanotaan uudestaan heippa.

Muut nukkuvat sisällä suljettujen ovien takana peittojen alla unta, joka marraskuussa on syvää ja pehmoista - aivan erilaista kuin toukokuisten aamujen uni. Kuu valvoo kaikkea.

Poika menee omaan suuntaansa ja minä omaani.
Koulupäivän jälkeen hän menee yksin kauppaan, valikoi suklaata ja purkkaa ja kaivaa kukkarosta sopivat kolikot niitä varten.

5 kommenttia:

  1. Minä toivotin tänä aamuna mun toppulaiselle hyvää koulupäivää. Kiitos samoin hän vastasi:) Hymyilytti!
    Nämä sinun kirjoituksesi on niin ihania!

    VastaaPoista
  2. Tykkään näistä sun juttuista. Varsinki näistä kohtaamisista lasten kans. Lämmöllä kuvattuja pikku hetkiä.

    VastaaPoista
  3. Ihana kirjoitus<3
    -anna

    VastaaPoista
  4. Ihana kirjoitus♥

    VastaaPoista
  5. Kiitos teille kaikille!
    Lasten kanssa tulee monesti tällaisia ohikiitäviä, kauniita välähdyksiä. Kaikella on merkitystä, kun vain huomaa pysähtyä katsomaan, tuntemaan ja aistimaan. Aina ei tietenkään voi, mutta hyvä jos edes välillä!
    Huomenna meillä on taas ekaluokkalaisen kanssa yhteinen aamuherätys.

    VastaaPoista

Ilahdun viestistäsi!