maanantai 17. marraskuuta 2014

17.11.

Herkkä häiritsee vai herkkää häiritsee.

Minulla on lapsi, joka kääntää kasvonsa pois, ettei hänen kyyneliään nähdä, kun luetaan surumielistä satua.
Minulla on lapsi, jonka nauru kuplii suurina pulpahduksina, kun asiaan liittyy huumoria.
Minulla on lapsi, joka pyöriihyöriikäänteleevääntelee, kun häntä jännittää.
Minulla on lapsi, joka tarraa sisaruksesta kiinni - vaatteista tai vaikka hiuksista - kun häntä tarpeeksi jännittää tai joku meinaa sanoa hänestä asian muiden kuullen tai kun hän pelkää, että joku saattaa nauraa hänelle. Kun häntä jännittää, se on niin suuri ryöpsähdys, ettei hän tiedä mitä tekisi käsillään ja jaloillaan ja saattaa tehdä mitä vain.

Minulla on lapsi, joka tunnistaa empaattiset ihmiset.
Minulla on lapsi, joka aistii keskustelusta, puhutaanko vakavista ja pelottavista asioista.
Minulla on lapsi, joka kuuntelee hiiskumatta pianokappaleen Myrskyluodon Maijasta ja kysyy sitten: "Mistä tässä laulussa kerrotaan?"

Lapseni on äänekäs, riehakas, iloinen, vikkelä, huonotapainen, ajatteleva, pohdiskeleva ja herkkä.
Kolme vuotta sitten sanoin, että kaiken kuohunnan alla hänen tärkein piirteensä on herkkyys. Vasta tänä keväänä tuo kaikki sai nimen: erityisherkkyys.

Muiden silmissä lapseni on ehkä huonosti kasvatettu, rumia puhuva, levoton, omituinen, helposti suuttuva. Häntä katsotaan tuimin silmin ja sellaiset silmät hän tunnistaa hyvin.
Hän kulkee tuntosarvet pitkinä; aistii kauniin, hyvän, surullisen, iloisen, itkettävän, pelottavan.
Hän ei ole huonosti kasvatettu, mutta me aikuiset olemme, kun emme ymmärrä lapsen ainutlaatuisuutta.

22 kommenttia:


  1. Ihana, että ossaat kirjottaa niin kauniisti tästäki ja aukasta ihmisten silmiä tärkiällä asialla. Erityisherkkänä ahmin tämmöset jutut.
    Iho meni kananlihalle tuosa Myrskyluodon Maijan kohalla.. ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä on tärkeitä juttuja. Voi kun olisi vuosia sitten tiennyt tämmöisestä niin olisi monelta ihmettelyltä säästynyt!
      Tuo Maija-laulu oli vaikuttava hetki. Lapsi eläytyi ihan hiljaa ja keskittyen ja tiesi heti, että taustalla on iso tarina. Niin on, mies hukkuu.

      Poista
  2. Lapsellasi on onneksi viisaat vanhemmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti! Ainakin pyrimme ymmärtämään häntä ja lähes aina osaankin nimetä mistä mikäkin asia johtuu.

      Poista
  3. Juuri näin. Ihana, kun osasit pukea tämän sanoiksi.

    VastaaPoista
  4. <3 Ihana lapsi. Miten herkät tuntosarvet kasvattajalla saisi olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos teille! Tarpeeksi kauan kun jotakin asiaa pohtii ja ihmettelee sen osaa vääntää jo jotenkin sanoiksikin. Keväällä loistavan oivalluksen sytytti lopulta Heli Heiskasen haastattelu, jossa hän selitti tätä piirrettä.

      Poista
  5. Kiitos, Maria <3! Meiltä löytyy niin samanlainen lapsi, ja hän on jotenkin erityisen ihana herkkyydessäänkin, tai ehkä juuri sen vuoksi. Meidän pikkumies pyysi, että en lukisi ääneen Muumipeikko ja meri-kirjaa, koska se on niiiin tylsä, oikeasti hän pelkäsi Mörköä niin paljon, ettei kestä kuunnella. Kaupassa näytti pehmolelua, että "tää on äiti se mörkö".

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Ajattelen kyllä, että tuo piirre on lahja. Elämän kokee syvästi ja huomaa ja aistii kaikkea sellaista, jota nopeammin ja ronskimmin porhaltavat eivät huomaa. Toki herkkä reagointi myös kuormittaa,mutta toivottavasti lapset oppivat löytämään omat rentoutumis- ja rauhoittumiskeinonsa!

      Poista
  6. Tämä kirjoitus antaa ajattelemisen aihetta. Hyvin pystyn samaistumaan tunteisiisi. Meillä asuu samanlainen lapsi. Hän tarvii syliä todella paljon. Hän haluaa kertoa tunteista. Hän haluaa saada niille nimiä. Hän tietää, kun häntä ja hänen käytöstä ei hyväksytä. Hän huutaa, hän itkee, hän nauraa. Minä olen iloinen hänestä. Yritän jaksaa rakastaa häntä aina, vaikka kipeää se joskus tekee. Hänen kanssa on turvallista olla ja opetella elämää. Itse en ole saanut tuntea tunteita lapsena vaikka samanlaisen piirteen omaankin. Nyt aikuisena on raskasta mennä niihin lapsuuden tunnelmiin ja oppia tunteille nimiä ja tajuta mille vaikka äidin sylin kaipuu tuntuu. Uskon kuitenkin, että oma prosessini on välttämätön lapseni kannalta.
    (Kiitos vielä lopuksi tästä kirjoituksesta ja eräässä lehdessä olleesta kirjoituksestasi.)
    Voimia herkän lapsen kanssa elämiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta viestistä ♡
      Totta tuo, että välillä tällaisen lapsen kanssa on tosi rankkaa. Kaikki asiat osuu ja tuntuu niin lujasti.
      Mutta vastapainona tosiaan voi käydä todella syvällisiä keskusteluja ja oikein ihmetellä miten viisas lapsi havainnoissaan voi olla!

      Mietin aluksi, että uskallanko julkaista tuota päivitystä ollenkaan. Mutta sitten sanoin miehelleni, että jos tämä yhtään voi lisätä ymmärrystä ihmisten välille, teksti on tarpeellinen. Ja se oli.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  7. Niin tuttua!! Osalla ihmisistä jää näkemättä erityisherkän lapsen hyvät puolet. Ja osa ei ymmärrä, että kasvatuksen eteen on tehty paljo paljo enempi töitä kuin sellaisen joka ei oo erityisen herkkä! Ainaki oma kokemus on tuo. :) mutta onni, että nykyään saahaan selville tämäkin, melko pienillä jutuilla arki on huomattavasti helpompaa ja palkitsevampaa. Totta tuo viimeinenki lause. Jokainen ihminen on ainutlaatuisen arvokas!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle tästä! ♡
      Ihana että kirjoitat että työtä on tehty monesti enemmän kuin jonkin toisen luonteisen lapsen kanssa. Sitä todella on tehty!
      Onneksi näillä lapsilla on valtavasti hyviä ominaisuuksia, jotka vievät heitä eteenpäin, vaikka maailma välillä kolisuttaa ja murjoo.

      Poista
  8. Voi että, tunnistan niin oman esikoiseni tästä <3 Kiitos tästä kirjoituksesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle!
      Näitä herkkiä ja enemmän herkkiä on tietty prosentti meistä ihmisistä, joten varmaan moni tunnistaa itsensä tai läheisensä näistä piirteistä.

      Poista
  9. Kiitos paljon kivasta blogista! :)

    Tuli vastaan tämmönen teksti niin ajattelin linkata jos et oo sattunu vielä törmäämään. Tuli heti mieleen tää sun blogikirjotus. http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/11/12/erityisherkkyys-ominaisuus-ei-sairaus

    - H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon kiitoksia sinulle! Käynpä tutustumassa linkkiin.
      En muista, olenko tuota vielä lukenut, vaikka paljon olen tähän aiheeseen kevään jälkeen perehtynyt :)

      Poista
  10. Kiitos kirjoituksesta, tuli niin oma poika mieleen. On yökylässä mummolassa ja ikävä on jo kova.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistä! Näitä ihania herkkiä ihmisiä ympärillämme on ja onneksi onkin. He aistivat paljon sellaista, mikä jäisi huomaamatta ilman heitä.

      Poista

Ilahdun viestistäsi!