torstai 9. lokakuuta 2014

9.10.


Tällä viikolla olen saanut ruusuja ja suklaata.
Ruusuinen tyttö sai kauan haluamansa lyhyemmät hiukset ja kiharoita latvoihin kampaajatädin tekemänä.

Muuten elämä on mennyt niin, että olen käynyt töissä, tullut kotiin ja mies on mennyt töihin. Sitten olen ollut kotona. Olen ollut hidas ja laiska, maannut sohvalla ja lattialla, pessyt vain vähän pyykkiä, tehnyt lihakeiton lihasta, joka hautui koko päivän, 8 tuntia, leivinuunin lämmössä.
Olen miettinyt koulukiusaamista ja kokenut samankaltaisuutta yhteisen kahvipöydän ääressä, jossa puhuttiin siitä, kun ei ole ajokorttia ja siitä, että kävellen, bussilla ja taksilla pääsee melkein kaikkialle, jos haluaa.
Olen lukenut ajatuksen, että netissä voi helposti rakentaa itselleen todellisuuskuplan, jossa keskustelee vain samanmielisten kanssa. Mietin, että teenkö blogini kanssa niin ja mietin myös, että kaikki eivät ole minun kanssani samaa mieltä eikä tarvitse ollakaan.
Olen käynyt kirjastossa ja lainannut taas innostuneena lukemista; lasten kanssa olen maannut siinä jo mainitulla lattialla ja lukenut Pekka Töpöhäntää ja Risto Räppääjän viimeistä tötteröä. Olemme tulleet Riston kanssa niin tutuiksi, että hoemme lasten kanssa lauseita kirjoista ("Minä en olekaan Rauha, olen Jane Mäkäräinen" - ja tämä sanotaan höpsöllä hämmästyneellä äänellä).
Olen etsinyt koululaisille vaatteet valmiiksi pinoihin aamua varten (näin ehkä teen heistä uusavuttomia, mutta haluan, että he lähtevät lämpimin lapasin hyiseen tihkusateeseen). Olen vilkuttanut heille keittiön ikkunasta niin kauan kuin heidän hahmonsa näkyy.
Aamuisin olen hetken venytellyt lämpimän peiton alla ennen ylösnousua. Lokamarrasjoulukuun pimeä on juuri sitä varten, ettei heti ole pakko nousta.
Olen huomannut, että syksy tekee minusta hitaan, viltin mutkaan kääriytyvän, sämpylöitä mussuttavan erakon.
Tyytyväisen erakon.

Olen ajatellut ja sanonut ääneenkin, että minun elämässäni tapahtuu paljon mukavia asioita.

2 kommenttia:

  1. Voi mikä söpö kikkarapäätyttö teidän talossa asuu!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monta viikkoa toivonut, että saisi polkkatukan. Ihan niin lyhyttä ei leikattu, mutta reilusti entisestä pois kuitenkin. On nyt niin tyytyväinen, kun heiluttelee lyhyitä kutrejaan :)

      Poista

Ilahdun viestistäsi!