perjantai 5. syyskuuta 2014

5.9.



Eilen havahduin pihalla aamulla kello 10.45.
Pojat olivat koulussa, tyttö leikki kaverin luona, mies puhdisti tiskikonetta. Vauva kauhoi pienillä nyrkeillään hiekkaa vieressäni, minä kiskoin ylimääräisiä ruohoja hiekkalaatikon reunoilta. Syystuuli kahisteli ystävällisen lämpimästi ympärillämme.

Kaikki on hyvin, ajattelin.
Syvemmällä mielessä aaltoilivat isot ajatukset (miten auttaa lasta suurten ongelmien keskellä, miten ohjata opiskelijoita/olen maailman huonoin opettaja/minulla on ammatillinen kriisi).
Mutta kuitenkin: olen tässä, syystuuli ympärilläni, kaikki on hyvin.

Pysähdy.
Elämä on hyvää.

2 kommenttia:

  1. joskus niitä pysähtymisen hetkiä tulee eteen,tahtomattakin....elämää katsoo pikkasen eri vinkkelistä sen jälkeen...ja jokaisesta hetkestä opettelee nauttimaan eri tavalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelen että kun osaisi pysähtyä ihan tavallisissakin tilanteissa, saa elämästä enemmän irti. Aika monesti, vaikka päässä suhisisi vaikka mitä, voi silti istua alas ja todeta rauhallisesti, että isommassa mittakaavassa kaikki on hyvin, ei ole mitään hätää.

      Poista

Ilahdun viestistäsi!