tiistai 2. syyskuuta 2014

2.9.

Oikeastaan en pidä sanasta voimaantua tai voimaannuttava.
Nyt se on kuitenkin paikallaan.

On voimaannuttava ajatus, että vauva on aivan kohta yksivuotias. Olen selvinnyt, olemme selvinneet vauvavuodesta.
Se on erilaisempi kuin mikään aika lapsen kanssa. Tuntematon pikkuotus syntyy, alkaa tutustuminen, tapojen, ilmeiden, mieltymysten opettelu. Vauvan aika on eri kuin isompien. Hän syö ja nukkuu silloin kuin huvittaa. Hän itkee ja aina ei tiedä miksi. Hän karjuu vaikka kaksi tuntia kipeää itkua, kun mahassa on jotakin ylimääräistä.
Hän on pyöreä, pehmeä, syliin sopivan muotoinen ja maidolta tuoksuva. Hän imee energiaa ympäriltään ja palauttaa osan siitä takaisin.

Yksivuotiaan rytmi on asettunut lähes samaksi muun perheen kanssa. Hän on lähes jatkuvassa liikkeessä. Hän nauraa, leikkii ja hämmentää tavarat. Hän laulaa "I-a-aa-i-a-aa". Minä tunnen hänen ilmeensä ja itkunsa sävyt. Öisin hän vielä käpertyy viereeni, on kainaloon sopiva ja maidolta tuoksuva.
Yksivuotias on ihana.

3 kommenttia:

  1. Oikiastaan joka iässä on jotaki ihanaa. Vähä isompana ne kertoo juttuja ja vielä isompana miettii maailman menoa.
    Onnea yksvuotiaalle! Juhlimisen aihe!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta kyllä, jokaisessa iässä on omat hyvät puolensa. Vastasyntynyt vauvan kippura on ihana, mutta niin on palleroinen yksivuotiaskin! Vauva vaatii alkutaipaleellaan paljon, antaakin myös. Uuden ihmisen tavoille opettelu on aina vaativa ja palkitseva tehtävä.

      Poista
  2. äkkiä se vuosi hurahtaa :) snif...ihan liian äkkiä...

    VastaaPoista

Ilahdun viestistäsi!