sunnuntai 21. syyskuuta 2014

21.9.

Kerran luin miehestä, joka ahdistui kirjastossa, koska siellä on niin paljon mielenkiintoisia kirjoja. Sitten ei tiedä
minkä valitsee, ja ei valitse mitään.

Ymmärrän.
On tyttökirjatutkimuksia, lastenkirjallisuudentutkimuksia,
uusia virkkausohjeita (nopeasti kädenkäänteessä tuosta vaan nättiä jämälangoista),
näin kasvatat lapsesi -kirjoja,
pysähdy hetkeen -kirjoja,
sarjojen uusimpia näin syksyn tullen.
Sitten en tiedä mitä valitsen.

Eilen kävimme kauppakeskuksessa pitkästä aikaa. Tarvitsimme kahdet ulkohousut ja yhden takin.
Kun astuin sisään, näin mustaa ja keltaista: hintamyrskyhulabaloo-ostakaa-paljon-kaikkea!
"Voi ei", sanoin ääneen.
"En tiennyt, että täällä on tällainen."
Koska olimme isossa kaupungissa, ihmiset näyttivät mahdottoman tyylikkäiltä. Oli mustaa paljon, hyvin leikattua takkia, rentoja villatakkeja, lapsilla asuja, jotka oli viimeisen päälle mietitty, mutta kuitenkin omalla tavallaan aivan huolettomia, itsestään päälle valikoituneita.
Miltä me näytämme, mietiskelin.

Vaaterekit ympärillä pursusivat pinkkiä, turkoosia, keltaista, fleeceä, toppaa.
(Olimme etsimässä syksyvaatteita, myöhässä tietenkin, mutta niitä olikin sitten alennuksessa.)
Erikoismateriaalit, villat, windstopperit, vedenpitävyydet tulvivat ajatuksiini.
Mitävalisenmitävalitsenmitävalitsen?

40 minuuttia myöhemmin astelimme ulos. Mukana oli kahdet housut ja kaksi takkia. Ei yhtään ylimääräistä katsetta rekkeihin, ei tutustumista kaikkeen mahdolliseen mitä ehkä voisi ostaa. Äkkiä pois! En tule uudestaan! Miten ihmeessä selviän jouluostoksista?

Mikä tämän tarinan opetus on?

Herkkä mieli ei kestä valtavaa ärsyketulvaa, ei kirjastossa eikä kaupassa.
Herkkä mieli haluaa istua kotona, pitää kädessään pehmeätä (ihanan väristä) neuletta ja kuunnella omia ajatuksiaan. Herkkä mieli katsoo lasta ja ihmettelee miten kaunis se tänäänkin on.
Herkkä mieli valitsee itse, mikä vaate/villatakki/huivi/villasukat on kiva eikä valitse sitä, joka on syksyn 2014 Juttu.
Herkkä mieli murisee, kun häneltä vaaditaan liikaa, kysytään, pyydetään, halutaan, kerrokerrokerro!
Herkkä mieli elää sitä elämää, joka on juuri hänelle sopivaa.

5 kommenttia:

  1. Juuri näin, tunnistan itseni. Olen onnistunut välttelemään ostoskeskuksia pari viime vuotta kirppisten, nettikaupan ja omien varastojen avulla. Kirjastossa katselen vain pari hyllyväliä kerrallaan, onneksi on koti jossa tilaa ajatuksille!

    VastaaPoista
  2. Juuri näin. Ei mitään lisättävää! :)

    VastaaPoista
  3. piänuppi männöö sekasi siitä tavaran paljouvesta :)

    VastaaPoista
  4. Niin hyvä juttu, alusta loppuun! Paljo tuttuja tunteita ja ajatuksia. :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos kommenteista!

    Ajatella, joitakin vuosia sitten aivan tyynen rauhallisesti lähdin kaksostenrattailla kahden vanhimman kanssa Stockmannin Hulluille Päiville. Huh, ei tulisi mieleenikään nyt! :)
    Mainosten suhteenkin olen oppinut uutta: kaikki mitä postissa tulee, siirrän suoraan paperinkeräykseen avaamatta. Mikä ihana tunne! Mikä ihana tunne olla tietämättä mitä kaikkea olisi olemassa!

    Onneksi sitä matkan varrella oppii tuntemaan itseään. Onneksi sitä päivä päivältä yhä enemmän ymmärtää mitä kaikkea kestää ja mitä ei. Onneksi voi tehdä niin.

    VastaaPoista

Ilahdun viestistäsi!