keskiviikko 10. syyskuuta 2014

10.9.



Olen huomannut erään asian. Ärsyynnyn, kun lapsiperhe-elämää kuvataan pelkäksi sotkuiseksi kaaokseksi.

Muutama päivä sitten luin kiiltäväpintaista valtakunnallisesti ilmestyvää lapsiaiheista lehteä. Pääkirjoituksessa toivotettiin tervetulleeksi perheeseen, jossa on pieniä lapsia. Siksi eteinen on täynnä kenkiä ja reppuja, keittiö täynnä likaisia astioita, tuolit täynnä leivänmuruja ja kuivunutta jukurttia.
No ei pidä paikkaansa! Pienet lapset eivät tarkoita samaa kuin kaatopaikka kodissa.

Toisissa lehdissä on kuvattu, kun toimittaja menee lapsiperheeseen ja toteaa, että tässä rauhallisessa ilmapiirissä ei uskoisi, että perheessä on 5/6/7/8 lasta.
No ei kai toimittaja odottanut, että nuo lapset tulevat häntä vastaan kiljuen, pomppien ja vaatteista repien!

Vaate r u m b a.
Lapsiperhe r u m b a.
Harrastus r u m b a.
Pyykki r u m b a.
Myös rumbamaisesti voi lapsiperhearkea kuvata. Siitä tulee mieleen linkoava pyykkikone, jonka luukusta vilisevät vanhempien ja lasten kasvot yhtenä sekamelskana.
No ei se niin mene!

Se, mihin kiinnittää huomiota, kasvaa.

Yritän huomata rauhalliset hyvän mielen hetket.
Olen kuunnellut metsän hoitavaa suhinaa puolukanpoimintareissuilla ja kerännyt hitaasti käsin marjoja ämpärin pohjalle.
Olen istunut tytön vieressä, kun hän syö ja kuunnellut hänen juttujaan. Tänään hän sanoi näin:
"Kuulen jotakin pientä kirkunaa. Olisiko se siiliperhe?"

14 kommenttia:

  1. Se on niin suhteellista - Yhdellä on yksi lapsi, joka on lähtenyt juuri ryömimään - apua se liikku, en voi tehdä muuta, kun vahtia sitä. Toisella seitsemäntoista - koti on siisti ja olet freesi ja harrastat useita omiakin juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kukin tyylinsä, tarpeidensa ja voimiensa mukaan! Tarkoitin sitä, että ärsyttää, kun tavallinen lapsiperhe-elämä kuvataan kamalaksi härdelliksi (onhan se välillä sitäkin). Mutta jos asioista aina puhuu siihen tyyliin, alkaa lopulta itsekin uskoa siihen, että kylläpä tämä kaikki on vaikeaa!

      Poista
  2. Niin hyvä, ihana juttu! Kiitos!
    Vaikka itellä ei perhettä ookaan, oon huomannu tuon asian ja jotenki se on harmittanu.
    Määki opettelen enemmän ja enemmän huomaamaan pienetki, hyvän mielen hetket! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hetkessä elämistä voi opetella. Olen huomannut, että se tuo itselle paljon hyvää mieltä!

      Poista
  3. Totta joka sana, taas. Vaikkakin juuri nyt kun oon ollu yksin lasten kans viisi päivää ja tiiän, että oon ens viikollakin, minusta tuntuu, että elo on yhtä pyöritystä. Ehkä se on kiinni siitä, miten ite voi. Väsyneenä näkee asiat vähemmän positiivisessa valossa. Mutta ku pysähtyy kuuntelemaan lapsia, niin huomaa miten ihmeellistä elämä oikiasti on.
    Helsingin sanomissa oli ihana kirjotus ison perheen äitiltä. Mitä isompi perhe ei ole yhtä kuin sitä suurempi kaaos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, väsyneenä kaikki näyttää eriltä. Ja jos on pitkään väsynyt, ei hyviä hetkiä ole enää niin helppo huomata.
      Lapset kyllä huomaa ne -hehän elävät vain hetkestä toiseen, miettimättä sitä että kohta pitää taas tehdä sitä ja sitä. Ottakaamme oppia! :)

      Poista
  4. ajattelemisen aihetta kerrakseen :)

    VastaaPoista
  5. No siis onhan se RUMBAA ja sekasotkua ja ja ja... Varsinkin verrattuna yhden tai kahden aikuisen perheisiin. Vauva-aika voi vielä olla bonus koko hommaan. Voimavarat ei kenties riitä siihen jatkuvaan rumbaan, vaan on keskityttävä olennaiseen: pysymään hengissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan varmasti on rumbaa verrattuna aikuisten muodostamaan perheeseen :) Sekasotkusta en mene takuuseen, meillä ainakin on yleensä siistiä. Vauva-aika on oma haasteensa, niin on ollut minulla joka kerran. Tiedostan, että on tilanteita ja perheitä, joissa voimavarat ovat todella äärirajoilla. Se on surullista. Elämästä jää monta hyvää palasta vähemmälle, jos kaikki voimat menevät siihen, että raahautuu vaan seuraavaan päivään.

      Poista
  6. Meillä on kolme lasta (4,2,0) eikä meillä ole koskaan likaista tai sekasortoa. Eikä rumbaakaan, organisointi ja aikataulutus pelaa. Mua ärsyttää kun sanotaan että "no kyllä se teilläki sitte ku lapsia on neljä,viis,kuus jne" Eihän sitä voi vielä tietää millaista se arki sitten sillon on, mutta miksi pitää olla negatiivinen tulevaisuutta kohtaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep,sitä onneksi oppii ennakoimaan ja järjestämään sillä tavalla, ettei ihan kaaokseksi mene. Toki on välillä tilanteita, jolloin pään sisällä surisee vaarallisesti, mutta onneksi oppii tuntemaan itseään ja osaa nopeasti järjestää niin, että niitä surinatilanteita tulisi.

      Tiedätkö, muutama päivä sitten melkein samoin sanoin ajattelin tuota, että joku sanoo, että odotapa kun sulla on kahdeksan lasta! En periaatteessa tykkää siitä, jos nyt kerron millaista joskus hankalina tilanteina on neljän kanssa ja sitten lohdutetaan, että odotas kun on enemmän, sitten se vasta vaikeaa onkin. Ei se lohduta, sillä siinä sivuutetaan juuri se kokemus, joka minulla tämän porukan kanssa nyt on.

      Poista

Ilahdun viestistäsi!