lauantai 9. elokuuta 2014

9.8.




On raastavaa katsoa oman lapsen kipua. Tuskaista itkua, reuhtomista ympäri sänkyä, ilmeettömiä kasvoja.

Eilen itkin joka välissä.
Itketti arpiset kasvot, silmäluomet, joista iho kuoriutui pois. Itketti, kun silittelin lasta uneen, kun vaan katsoin häntä. Välillä hyräilin lauluja, eniten sitä, jossa sanotaan "soitan kelloa, painan nappia, tällä pysäkillä pois", sillä se on pikku-ukon lempilaulu.

Tänä aamuna piti toitottaa koko maailmalle, kun lapsi herättyään söi lusikalla sosetta ja muutamia leivänmuruja, pieni lintunen. Kahteen päivän syöminen ei ole kiinnostanut. Sitten ukko otti horjuvat jalat alleen, kapusi kontalleen ja siitä vielä seisomaan sängynlaitaa vasten. Urhoollinen punanahka!
Myöhemmin maistui jo lautasellinen porkkanasosekeittoa.
Ihmeellistä, että puolessa vuorokaudessa voi tapahtua niin iso parantuminen.

Hän toipuu, niin kuin kaikki hoitavat ovat sanoneet. Ensimmäisinä hädän hetkinä sitä oli vaikea uskoa.

25 kommenttia:

  1. Täälläkin on itketty pientä poikaa ajatellessa. <3 onneksi tilanne on vain parempaan päin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yön aikana tapahtui iso muutos parempaan. Ilmeisesti kun antibiootti ehti reilun vuorokauden vaikuttaa, se teki olon paljon paremmaksi.

      Poista
  2. Saako udella, että mikä pikkuisella on? Siis onko diagnoosi selvinnyt? Kiinnostaisi ammatillisestikin. Parempia päiviä lisää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hänellä on ihoinfektio, jonka aiheuttaja on stafylokokki-bakteeri. Koko ylävartalo on ollut ihomuutosten kourissa, jaloissa ei onneksi mitään. Kasvot ja kaula ovat olleet eniten turvoksissa ja nyt niistä kuoriutuu iho. Ylävartalo oli eilisiltaan asti niin kosketusarka, että lasta sai vaivoin otettua syliin.
      Nyt onneksi huomattavasti parempi. Ihokin alkanut esim. selästä tosi hyvin siistiytyä.

      Poista
  3. voi miten ihanaa että pieni voi paremmin. <3 ihan nousi kyynel silmään kun luin tuntemuksiasi..tuttuja...ja kuvat.on se niin rankkaa katsoa vierestä pienen pahaa oloa!

    VastaaPoista
  4. Kiitos, Hanna ja Hannele! Tavallisesta tulee erityistä, kun se tavallinen on vähän aikaa pois. Eilisen paras asia oli melkein se, kun lapsi tosiaan rapsutti siitä laastaria sormessaan. Tai se, kun kaivoin harson laukusta ja vauva painoi sen kasvoilleen, tutun kotitavaran.

    VastaaPoista
  5. Voimia sinne sairaala arkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Menee nyt mulla koulun aloitus täällä...

      Poista
  6. Voi, mitä tunteita tämä postaus herätti.
    Piti ihan katsoa kuvia, kun nyt 2-vuotias poikamme sai vakavan infektion 4kk iässä. Sitä hätää ja äidin tuskaa ei oikein osaa edes sanoiksi pukea.
    Voimia äidille ja jaksamista koko perheelle! Ihanaa, että pieni paranee.
    -Maija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, on teilläkin ollut hätä, kun niin pieni vauva on sairastanut! Vauvan sairastamista on hankala seurata, kun ei yhtään tiedä missä on kovin kipu, kun lapsi ei vielä osaa sanoa. Mutta onneksi onneksi parempaan mennään koko ajan!

      Poista
  7. Hei! En ole kuullutkaan että ihotulehdukset voi muuttua noin vakaviksi? Tiedetäänkö mistä tauti lähtöisin?
    Paljon, paljon toipumista pienelle ja myös perheelle - on niin pysäyttävää kun lapsi joutuu sairaalaan.

    Heta
    P.s. Saas nähdä saanko lähetettyä tämän, päivällä ei onnistunut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, nyt tuli perille!
      Infektio on tullut todennäköisesti ihon rikkeytymästä, sellaisia lääkäri ainakin kovasti yritti etsiä lapsen keholta. Tai sitten tämä on märkäruven tekosia. Vauvalla tuli parisen viikkoa sitten pari pientä länttiä, jotka sain nopeasti kuriin, mutta en tiedä, onko niistä jäänyt jotakin muhimaan.

      Poista
  8. Ymmärrän, että sua itkettää! Ihana, että oot jaksanu laulaa pienelle. Niin riipaisee kattoa noita kuvia ja lukea sun tekstejä. Paranemista pikkuiselle ja voimia teille kaikille. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♡
      Vaisu, hiljainen, todella kipeä vauva on riipaiseva näky. Piti laulella vain reippaita iloisia sävelmiä, muuten olisi itkettänyt vielä enemmän.
      Tänä aamuna onneksi heräsin ja ukkelin paljon pirteämpään ääneen ja jutusteluun. Toki vielä paljon nukkuu, monet oitkät unet päivässä.

      Poista
  9. voima-halaukset sinne ja jaksamista <3 pikkuiselle pikaista paranemista... tuo bakteeri on kavala ja tosi kiusallinen,jos kunnolla iskee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon!♡
      Kamala bakteeri, en aiemmin edes tiennyt, että tämmöinen tautikin voi olla olemassa!!!

      Poista
  10. Voi, mitä pieni on joutunut kokemaan ja te vierestä katsomaan. Toivottavasti nyt on asiat jo paremmin. Kovasti voimia teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, täällä vielä ollaan, mutta alkutilanteeseen nähden ei ole enää mitään hätää! Hoito toki jatkuu vielä kotioloissakin, sen verran raju juttu oli.
      Lapsi alkaa olla jo oma normaali itsensä: touhuaa ja höpöttää. Nukkuu vielä paljon.

      Poista
  11. Nämä kuvat ovat niin liikuttavia, ihan tulee tippa linssiin itselläkin. Kovasti voimia teille ja erityisesti pienelle urhealle potilaalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän on nimenomaan urhea! Jälkeen päin ajattelin, että ihme kun pysyi tajuissaan kipujensa kanssa.
      Kuvat ovat tärkeitä. Niistä saa kyllä heti palautettua mieleen tunteet, joita eri päiviin liittyi. Vaisu, liikkumaton lapsi isossa rautasängyssä ♡

      Poista
  12. Voima-ajatuksia teille molemmille vielä tätäkin kautta! <3
    Kiitos toissaillan/alkuyön jutteluhetkestä! Pieni urhea poika paranee ja sinä urhea äiti myös selviät!!
    Rakkain terveisin m.e

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle! ♡
      Täällä jaksellaan oikein äänekkäästi ja puuhakkaasti :)
      Poika kyllä selviää, minäkin vielä ihmeesti. Ehkä väsymys tulee sitten kun pääsee kotiin. Se on tietenkin kamalan epäreilua niitä lapsia kohtaan, jotka ovat koko ajan olleet kotona...

      Poista
  13. Huh! Ihanan onnellista, että poikanne paranee. Monta kertaa on käynyt mielessä, entä jos joskus joutuisi viettämään pitkiä aikoja sairaalassa lapsen tai itsensä vuoksi.... mutta onneksi ei tarvitse tietää. Voimia teille sitten sinne kotikoloihinkin! T. Pirta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nyt ollaan hyvillä mielin kotona, hoito jatkuu täällä, kun paraneminen on tarpeeksi edennyt sairaalassa. Lapsi itse on touhukas ja hyväntuulinen, oma reipas itsensä. Kotijoukotkin pärjäsivät sukulaisten avustuksella oikein hyvin.

      Poista

Ilahdun viestistäsi!