torstai 28. elokuuta 2014

28.8.



Voin osoittaa teille Oulun Stockmannilta sen paikan, jossa päähäni jysähti ajatus: kukaan ei koskaan tule tarvitsemaan tätä kaikkea tavaraa.
Vaatemerkit vasemmalta lähtien menivät Esprit, Mexx, Vero Moda, Filippa K. ja niin edelleen.
Paitoja pitkin ja lyhyin hihoin, housuja, neuletakkeja, hameita, mekkoja, farkkuja, huiveja ja jokaista kaikissa väreissä ja eri merkkisinä.
Käytävää eteenpäin alusvaatteet, urheiluvaatteet, urheiluvälineet, lastenvaatteet, lelut, kengät, ulkovaatteet.
Ja muualla muut kaupat, tavaraa täynnä nekin.
Muistan miten oli vaikea hengittää: maailma kuluttamisen kanssa on hullu.

Nykyisin olen kaiken maailman kaupoille ja putiikeille huono asiakas: en käy niissä.
Minulla on kotona astioita, kattiloita, mattoja, tuoleja, verhoja, tyynyjä, muutamia pikkuesineitä. Meillä on kaunis koti.
En halua mennä kauppaan. En halua mennä siihen isoon I:llä alkavaan.

Toki minulla on heikkouteni.
Tykkään ostaa hyvää ruokaa. Tykkään käydä kirppareilla. Tykkään ostaa kukkia. Tykkään ostaa kirjoja (vaikka kirjasto on olemassa). Tykkään käydä kahviloissa. Tykkään ostaa paperikauppojen asioita (kortteja, kortteja, kortteja, käärepapereita!). Tykkään ostaa myyjäisistä käsitöitä. Tykkään Marimekosta.
Tykkään ostaa kauniita lastenvaatteita, mutta mieluummin yhden kalliimman kuin kolme halpaa.

Joskus, kun minulla oli aikaa, menin kaupunkiin. Palatessa mukanani oli typerä nallepehmo, ihmeellinen kori ja rauta-avain. Putiikki oli hieno ja sillä oli vierasperäinen nimi. Rahaa noihin tuotteisiin oli kulunut 90 euroa. (Minulla ei enää ole niitä tavaroita, koska ne olivat niin kummallisia, etten ymmärrä miksi ostin ne. Kai vain siksi, että piti ostaa, kun satuin olemaan kaupungilla.)

Nyt tiedän, että voin elää tyytyväistä elämää, vaikken ostele uusia esineitä.
Suurin oivallus tavaroiden suhteen on ollut se, että niitä ei ole pakko ostaa.

15 kommenttia:

  1. Aivan kuten minäkin koen ja tunnen kaupoissa. ja tykkään melkein kaikista samoista asioista kuin sinä. :) Kiitos ihanista,elämänmakuisista kirjoituksista! -Heli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Heli! <3
      Ajattelin, että kaikki muut tykkäävät käydä kaupassa paitsi minä. Mutta onneksi heti löytyi monta ymmärtäjää!
      Inhoan käydä ruokakaupassakin. Mutta onneksi ajokortittomuuteni vaikuttaa siihenkin monesti niin, että mies käy ja tekee sen ihan mielellään. Minä täydennän tuosta parin kilsan päästä puuttuvia pikkujuttuja.
      Vaatteet tilaan pääosin nettikaupoista tai ostan lähikirpparilta. En voi mennä isoihin vaatekauppoihin. Pääni ei kestä sitä sekamelskaa, että ympärillä on hyllyittäin ja rekettäin kampetta. Menen sekaisin ja säntäilen vaan. Nettikaupassa voin laittaa hakusanaksi "housut" ja ostan sitten housut, kun niitä kerran tarvitsen. Tulee vähemmän heräteostoja.

      Poista
  2. Minua myöskin on alkanut ahdistaan kaikenlaiset koriste-esineet ja krääsä. En halua ostaa lisää sellaisia kun ei edellisiäkään saa hävitettyä jostain laatikon pohjalta jossa ne on muutosta asti majaillu (4 vuotta) Muutaman huonekalun voisin tuolta isosta I:stä hankkia, mutta emme kuulemma tarvi niitäkään. Onneksi I:stä voi edullisesti tilata yhden huonekalun matkahuollolla, niin ei tarvi vaivautua paikan päälle kerätäkseen kärryihin kaikkea sellaista jota ei oikeasti tarvitsisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, melko tarpeetonta, kun voi vuosikausia olla laatikon pohjalla eikä niitä edes kaipaa :)
      En kamalasti tykkää siivota. Mutta kun on vähän tavaraa, siivoaminenkin on helpompaa; ei tarvitse niitä kippoja ja kappoja siirrellä niin paljon pölyjen pyyhkimisen tieltä.
      Totta puhuen meillä on yksi tarve: lasiovellinen kirjahylly. Kirjoja on paljon ja ne keräävät paljon myös pölyä. Ovien takana olisi pikkusen pölyttömämpää.

      Poista
  3. Voi KIITOS! Tuo on just niinkuin mun aivoista. Olen aina ollut kuin vieras sika tuolla kaupungin kaupoissa, katsellut vähän niinkuin syrjästä ja suu ammollaan ja silmät ymmyrkäisinä ihmisiä, kun ne isot kasat "muotirytkyjä" käsivarrellaan jonottaa sovituskoppeihin kamalassa aleryysiksessä. Onneksi työni on ollut aina, aina sen laatuista, että ei ole ollut yhtään liikaa aikaa kulkea shoppailemassa. Pakosta olen mennyt vaatekauppaan silloin kun olen jotain tarvinnut. Ja minunkin sivistyksessäni on aukko. En ole vielä siinä I:llä alkavassa isossa kaupassa käynyt. enkä siinä etelämpänä olevassa viihdepaikassa joka myös alkaa I:llä. Teinitkin alkavat onneksi ymmärtää sen hullun meiningin, mitä jatkuva ostelu on. Oltiin tässä mökillä yhdeksän päivää elokuun alussa ja toisella teinillä meni rahaa 40senttiä. Toisella ei tainnut mennä yhtään. Ja kumpikaan ei halunnut kaupunkiin shoppailemaan enää. Viihtyminen on ihan muusta kiinni.
    Ja minullakin on kotona ihan kaikkea. Sisustaakaan en enää halua, kun mitä niillä kaikella roinalla oikeasti tekee. Vähän aikaa tuntuu kivalta katsoa, mutta kun silmä tottuu, niin on jo vanhaa ja "einäytäyhtäänmiltäänhaluantaasuutta". Kun on sohva, jossa on hyvä istua ja nojatuoli, joka on itselle sopivan kokoinen ja selkää tukeva, ruokapöytä, johon mahtuu iso perhe yhtäaikaa syömään sitä hyvää ja herkullista, itsetehtyä terveellistä ruokaa, niin sillä jo pärjää. Näin meillä aatellaan ja näillä mennään. Ja se kunnon kiikkastuoli tietysti, missä voi arjen huolet kiikkua huitsin nevadaan:):):)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi KIITOS tästä kommentista! :)
      Menneinä vuosina lähdin ilokseni kaupunkiin ja kauppoihin, mutta ehkä kolmenkympin kriisi teki tehtävänsä ja enää se ei houkuta yhtään. Kun ostaa vähemmän muuta hömppää, jää rahaa, jolla voi ostaa vaikka hyvää ruokaa.
      Lapsille uusi tavara tuo hetkellisen ilon. Aika vähän aikaa uusien lelujen hohto yleensä säilyy. Mutta esim. pyörä on ihan eri asia, kun sitä tarvitsee liikkumiseen ja koulumatkoihin.
      Meidän sohva on neljässä vuodessa jo kulahtanut, mutta hyvä sohva kuitenkin. Kulahtaminen tuo siihen myös omaa tunnelmaansa: se on palvellut tässä talossa uskollisesti. Ei tarvitse vaihtaa, kun vielä istumista kestää.

      Poista
    2. Niin, se teidän ruskea sohva on nyt tyttären huushollissa ja me ostettiin kotimainen nahkainen Pohjanmaan kalusteen Lilli-sohva. Se aikoo nyt asua meillä niin kauan kuin me aletaan horsmaa kasvamaan. Ja 15 vuotta oon haaveillut klaffipiirongista, vanhasta sellaisesta ja nyt sen torista bongasin ja kyytinki sain hommattua Päijät-Hämeestä kaapille vävyn rekkaan. Että ei tässä ihan joka toinen vuosi huonekaluja meilläkään ostella. Kun jaksaa oottaa ja etsiä sitä mitä OIKEIN paljon haluaa, niin kyllä sitä arvostaa tavaraa ihan eri lailla kuin ostamalla jotain hetken mieliteon jälkeen.
      Ja tuon terveellisen, hyvän ruuan päälle sitä meikäki älyää. Onpa sitten sakki terveenä eikä sairastele liikoja kun vähän panostaa tuohon syöntipuoleenkin. Justiinsa syötiin suomalaista sikavainajaa pihveinä, uusia pottuja, höyrytettyä parsakaalta ja kukkakaalta ja oman kasvimaan porkkanoista tehtyä raastetta, puolukkahilloa, rosollia ja hyvää oli. Kaikki ite tehtyä, ihan ite.
      Pyörähän kuuluu sitten siihen liikuntakategoriaan, mihin kannattaa myös panostaa mielestäni oikeinkin paljon. Antoisampaa kuitenkin kuin se posliinikoira tai design-vaasi tai lamppu pöydän nurkalla. Tässäpä lisää meikän päänupin mietteitä ja elämän arvoja.

      Poista
    3. Kiitos vielä! Oikein hyviä ja järkeviä mielipiteitä, joihin on kyllä helppo yhtyä. :)
      Mahdottoman mukavalta tuntuu vaikka semmoinen pieni asia, että aamupalaksi ottaa luonnonjugurttia ja sanoo pikkutytölle, että haepa äidille pihalta marjoja. Lapsi ottaa muovikupin, kipittää viinimarjapensaille ja tuo kohta maustetta jugurtin päälle. Nam!
      Monet muut asiat elämässä ovat paljon kivempia ja tärkeämpiä kuin uusi ostettu tavara!

      Poista
  4. Allekirjoitan! Vaikka tykkään ostaa uusia vaatteita, en onneksi jaksa lähteä kauppaan sitä tekemään - se tavarapaljous ja tarjonta on ahdistava! Poikkeuksen tekee miekkosen kotipaikkakunnan vaatekauppa jossa käyn kaksi kertaa vuodessa ostoksilla. :) Ja tässä elämäntilanteessa on ollut helpottavaa huomata, että kun jotain tavaraa haikailee mutta sitä ei heti pysty (onneksi) ostamaan kun ei ole rahaa, vähän ajan päästä sitä ei enää haikailekaan kun huomaa pärjäävänsä vallan mainiosti ilmankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistä!
      Jos ei heti osta, kohta ei enää edes muista, että muka tarvitsi. Tuo on ihan totta! Vaatteet lapsilla on kulutustavaraa, mutta onneksi on kirpparit ja nettikirpparit, joissa nekin saa kiertoon. Muuten loppuisi talosta tila, jos kaikki pitäisi jemmata.

      Ajattele miten paljon paremman muistijäljen jättää rauhallinen hyvä kahvihetki kahvilassa kuin vaikka ostettu uusi maljakko! Ehdottomasti valitsen kahvin!

      Poista
  5. Meillä on liikaa leluja ja sen huomaa silloin, kun imuroi. Mur, Toki lapset leikkivätkin paljon, mutta on turhaakin. Yksinkertainen on kaunista. Onneksi on vain yksi auto ja täältä maalta ei niin vain lähetäkkään shoppailemaan-onneksi. Pirta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, haikeana muistelen sitä, kun meillä oli yksi lapsi ja lelut mahtuivat yhteen pieneen koriin. Yhteen pieneen koriin! Ollapa nytkin niin. Mutta "tarpeellisia" virikkeitä lojuu siellä ja täällä, laatikot ja korit pullollaan. Sellainen on ihminen, aina tulevat uudet tarpeelliset asiat, joita on muka lapsillekin ostettava.

      Poista
  6. Voi, tunnen niin samoin tavaran kanssa! Joskus jopa kirpparilla iskee se tunne, että miksi ihmeessä joku on tuonkin joskus ostanut? En pidä kertakäyttökulttuurista ja siitä, että sisustetaan koti uusiksi joka sesongin mukaan kaupasta raahatulla tavaralla, jonka ainoa funktio on olla koriste. Parasta on, jos saa itse tehtyä jotain ja jokaisella esineellä on tarina, jonka voi kerta toisensa jälkeen palauttaa mieleen sitä katsellessa... Ja minusta on ihan eri fiilis löytää itselle "uusi" kauan kaivattu neuletakki kirpparin henkarista roikkumasta, kuin jostain kaupasta monen samanmoisen vierestä. Tai ommella/neuloa lempivaate ihan ite. Onneksi nykyään arvostetaan ajatusta vähemmän on parempi, eikä kierrätys enään ole merkki säälittävästä köyhyydestä :-).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattele, kirppareilla on niin paljon hyvää, kaunista ja tarpeellistakin tavaraa. Niitä ei ole nyt tehty varta vasten jossakin tehtaassa, vaan ne ovat käytettyjä ja toisten vanhoja. Sitten on vielä tehtaat, jotka koko ajan tekevät kaikkea uutta, jota joku muka tarvitsee. Maailma hukkuu tavaraan! Tätä ei melkein edes kannata ruveta ajattelemaan, kun menee pää niin sekaisin.

      Poista
  7. en tykkää minäkään shoppailla,enkä tykkää siitä I.llä alkavasta kaupasta...kaikesta turhasta yritän päästä eroon keinolla millä hyvänsä...netti-kauppoihin en oo eksyny,en uskalla ottaa riskiä ja tehä epäonnistuneita kauppoja...

    VastaaPoista

Ilahdun viestistäsi!