sunnuntai 17. elokuuta 2014

17.8.


"Ison juhlasalin ovet ovat auki, siellä näkyy pieniä lapsia, jotka ovat tulleet äitien ja isien mukana kouluun. Puristan tiukasti äitiä kädestä, sillä koululaisten rivi kääntyy katsomaan, kun tulemme salin ovesta sisään. Lasten silmät ovat jännityksestä mustat, mutta en uskalla katsoa ketään kohti, seison vain niin suorana, että pää alkaa täristä. "Tuolla on sinun luokkasi, mene nyt", äiti kuiskaa ja päästää käteni irti hitaasti, niin että äidin käsi jää vähäksi aikaa roikkumaan ilmaan ja oma käteni toiselle puolelle. Ja sitten minä vedän oman käteni itseni viereen ja äiti omansa, ja olemme kauempana toisistamme. Pienen hetken olen irrallaan kaikesta: vieressä on kotoa tullut äiti, toisella puolella koulu ja siinä välissä minä omassa todellisuudessaani, astumassa näkymättömän viivan yli taas isommaksi kuin eilen."
 (Purolan koulun juhlasalissa ensimmäisenä koulupäivänä elokuussa 1987.)

Olen saatellut toisen lapseni tällä viikolla kouluun. Reppu on pakattu, aamuisin puetaan koululaisen vaatteet: puhdas paita, farkut, sukat ja lenkkarit. Käppi laitetaan pyörämatkan ajaksi reppuun.
Lapsi  on innostunut ja luottavainen.
Opettaja on iloinen ja innostava ja nauttii ekaluokkalaisen silmissä samaa arvostusta kuin vanhemmat, isovanhemmat ja muut läheiset aikuiset. Se on hyvä asia. 

2 kommenttia:

  1. Minut saatteli kouluun isä. Tärkeitä muistoja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, jäävät mieleen. Meidän ekaluokkalaisen saatteli tänä vuonna eka aamuna mummi. Sekin jää mieleen!

      Poista

Ilahdun viestistäsi!